Säilyköön Kauniainen kauniina koneistona!
Suurkiitos Bo-Christer ja Ulla Björkille ja muille, jotka Kaunis Granin viime numerossa ilmaisivat huolensa akuutista Kauniaisten keskustaa koskevasta uhasta. Huolimatta entisen huvilakaupungin kaupungistumisesta vielä on jäljellä maaseutumaisia idyllejä kuten Gallträskin miljöö ja Villa Junghansia ympäröivä puisto. Viimemainittua uhkaa nyt enemmän tai vähemmän täydellinen tuho jos pian päättyvä suunnittelukilpailu johtaa siihen, että tämä vihreä keuhko muutetaan Manhattanin pienoiskuvaksi.
Itse olen kokenut sen päivän, jolloin tarvittiin poliittinen mielenosoitus – ensimmäinen Kauniaisten historiassa – Villa Junghansin säilyttämisen puolesta. Kiitos ruohonjuuritason odottamattoman voimakkaan reaktion kaupungin purkupäätös peruttiin. Myöhemmin tehtiin lisäsiipi – valitettavasti tyyliä rikkovaa kubismia edustava – ja yleiseksi helpotukseksi suunniteltuja kerrostaloja ei sillä kertaa toteutettu. Valkovuokot kukkivat kuten ennen ja satakielen on kuultu laulavan puistossa – tai metsässä jos niin haluaa. Nyt on olemassa akuutti riski, että vanhan talon ympäristöä kohtaa onnettomuus joka on täysin verrattavissa Junghasin perheen kohtaloon sodan jälkeen.
Tämäkö meitä odottaa? Tiedotussihteeri Markus Jahnssonin välittämä kaupungin vastaus antaa levottomuutta herättävän vaikutelman että ”kourat haukkuvat, karavaani kulkee”. Pelottavuus liittyy prosessin peruuttamattomuuteen – kunnes uusi jääkausi korjaa virheen. Amerikkalainen kirjailija Ray Bradbury on sanonut: ”The cities, once planned as beautiful machines for living, are turned monsters”.
Toistaiseksi Kauniainen on kaunis koneisto. Kuinka kauan vielä?
Nalle Valtiala (Sirkku Vepsäläinen, käännös)
Entinen puutarhakaupunki Kauniainen?
Kauniaisten kannattaa nyt olla tarkkana lisääntyvän rakentamisen ja luontoarvojen suhteen. Jo nyt on puutarhakaupungin olemusta menetetty merkittävästi tihentyvällä rakentamisella, joka ei ole kaupungin julkisen brändin mukaista. Keskusta on kaupungin kasvot ja antaa ensimmäisen vaikutelman kaupungista.
Puiden, viheralueiden ja monimuotoisen luonnon säilyttämisessä on kysymys myös ilmanlaadusta ja akustisesta hyvinvoinnista. Uusien liikenneväylien rakentamisesta sekä kasvavista liikennemääristä johtuva liikenneäänien lisääntyminen on terveyshaitta, samoin liikenteestä ja rakentamisesta aiheutuvat erilaiset terveydelle haitalliset pienhiukkas- ja muut päästöt. Ne huonontavat hengitysilmaa ja vähentävät ennen niin kauniin ja raikkaan kaupunkimme vetovoimaa.
Kauniaisten kiinteistöt ja asunnot ovat voineet ulosmitata väljyyttä ja puutarhamaisuutta kohtalaisen hyvillä myyntihinnoilla, mutta tiheä rakentaminen ja viheralueiden häviäminen keskustasta on huono trendi. Kauniainen on jo nyt yksi tiheimmin asutetuista pääkaupunkiseudun keskustoista ja koko ajan rakennetaan lisää, vaikka entistä asuntokantaa on valtavasti myymättä. Jos teemme tästä normi-espoolaisen tiheän betonilähiön, niin asuntojen hinnat todellakin muodostuvat vastaavasti eikä edes mahdollisessa kuntaliitostilanteessa puutarhakaupunki-lisää olisi mahdollista saada.
Kannatan arvokkaan ja jo maisemaansa istuvan kaupungintalon korjaamista ja historiallisen vihreän Junghansin alueen säilyttämistä luonnollisena ja arvokkaana osana kaupungin sosiaalista ja arkkitehtonista tarinaa. Erityisesti on säilytettävä Villa Junghansin kokonaisuus mökkeineen ja vapaine viheralueineen.
Keskustan vielä olemassa olevia viheralueita ei saisi tuhota. Annetaan satakielen laulaa myös keskustassa ja pidetään keskusta vihreänä puutarhakaupungin imagon mukaisesti. Se on todellakin meidän kaikkien etu.
Anne Mansikkasalo