Istuva hallitus on heikosti koottu, mutta silti se ajaa itsepäisesti suomalaisen hyvinvointimallin täydellistä uudistusta, emeritusprofessori Jan Sundberg kirjoittaa.
Edellisellä tarkoitetaan, että hallituksella on niukka enemmistö eduskunnassa sen jälkeen kun Siniset erkaantuivat Perussuomalaisista ja Hjallis Harkimo perusti oman yhdenmiehenliikkeensä.
Hallituksen enemmistö eduskunnassa nojaa 104:n mandaattiin, mutta äänestäjien edessä tämä enemmistö lepää epävarmalla pohjalla. Siniset vei mukanaan 18 Perussuomalaisten 35 mandaatista, ja täten Sipilän hallitus voitiin pelastaa. Toistuvat mielipidemittaukset kuitenkin näyttävät, että eduskunnan Sinisillä ei ole äänestäjien tukea. Mittausten mukaan Sinisten tuki on yhden ja kahden prosentin välillä, kun taas Perussuomalaisten kannatus on noin kymmenen prosenttia. Politiikassa kuitenkin mandaatit ratkaisevat ja sen mukaan hallituksemme elää.
Hallituksen kolmiodraama muodostuu kolmesta massiivisen maakunta- ja terveydenhuoltouudistuksen osasta. Keskusta ajaa tiukasti linjaansa saada maa jaettua maakunniksi. Kokoomuksen mielestä Keskusta on mennyt liian pitkälle, mutta vastineeksi se ei anna periksi vaatimuksestaan yksityistää osaa terveydenhuoltoa. Siniset myöntyy varovaisesti Keskustan ja Kokoomuksen vaatimuksiin, hintana tiukempi pakolais- ja maahanmuuttopolitiikka.
Keskusta ja Kokoomus hyväksyvät toistensa vaatimukset kunhan saavat tahtonsa läpi. Siniset on jo saanut tahtonsa läpi. Jo ennestään pidättyvää maahanmuuttopolitiikkaa on tiukennettu, vaikka Siniset Perussuomalaisten tapaan haluaa kiristää sitä vielä enemmän. Ei Kokoomus eikä Keskusta ole kriittisiä tätä vastaan. Itse asiassa ei yksikään hallituspuolueista ole avoimesti kriittinen hallituskollegoiden vaatimuksia vastaan. Jos näin tapahtuisi, draama aktivoituu ja koko lakipakettia uhkaa romahdus.
Useista kysymyksistä pitää keskustella ennen vaaleja riippumatta siitä, onko paljon puhuttu uudistus lyöty lukkoon vai ei. Ensinnäkin maakuntauudistus keskittää terveydenhoidon, läheisyysperiaate häviää ja paikallinen demokratia heikkenee tuntuvasti. Toiseksi terveydenhuollon yksityistäminen, jonka on tarkoitus lisätä valinnanvapautta, lisää sitä vain suurimmissa kaupungeissa ja yhteisöissä. Kansainväliset hoitojätit ovat jo täällä, eivätkä ne pidä kilpailusta ja voivat resursseillaan kahmia yksityismonopoleja ja varmistaa voittoja, jotka voidaan viedä maasta. Kolmanneksi syntyvyys ei ole kuin 1,42 lasta synnytysikäistä naista kohden. Suomalaisia kuolee enemmän kuin syntyy, ja jotta yhteiskunnallisia toimintoja voidaan ylläpitää, tarvitaan maahanmuuttoa ja tietysti inhimillistä pakolaispolitiikkaa.
Tässä on muutamia ajankohtaisia kysymyksiä, joista avoimessa demokratiassa pitää keskustella. Valitettavasti demokratia ei voi hyvin maailmalla, eikä hallituksen uudistussuunnitelmissa demokratiaa priorisoida. Itse asiassa se uhkaa huonontua, ja tyytymättömyys uhkaa lisääntyä ja se antaa ääripuolueille tuulta purjeisiin. Suurissa maakunnissa, joissa suuri osa terveydenhoitoa on keskitetty ja yksityistetty, kansalaisella ei ole paljoakaan sanottavaa, kun joku menee pieleen. Kunnillakaan ei sitä ole. Viime kädessä soitetaan valtion virkamiehille ja hoivayhtiön asiakaspalveluun Karibialla. Tällaistako demokratiaa me haluamme? Vaalikeskustelun on aika alkaa.
KÄÄNNÖS: JUHANI HEIKKILÄ