Rita Azar koordinoi Kauniaisissa toimivaa yksinhuoltajavanhempien ryhmää, joka käynnistyi syksyllä 2024 ja jatkuu nyt kevään ajan kuukausittaisilla tapaamisilla.
Tapaamisissa pääsee jakamaan ajatuksia, nauramaan, hengähtämään hetkeksi – ja ennen kaikkea tapaamaan muita yh-vanhempia, jotka ymmärtävät, mitä yksin arjen pyörittäminen tarkoittaa. Esitimme hänelle viisi kysymystä.
Miten ryhmänne tukee yksinhuoltajavanhempia?
Perustin tämän ryhmän vastaamaan omaan ja muiden yksinhuoltajien tarpeeseen saada Kauniaisiin aidosti yhteisöllistä ja käytännönläheistä toimintaa. Ryhmän vetäjänä tavoitteenani on tarjota turvallinen, lämminhenkinen ja inspiroiva ympäristö, jossa yksinhuoltajavanhemmat voivat levähtää, tavata muita samassa elämäntilanteessa olevia sekä saada konkreettista vertaistukea ja tietoa palveluista, jotka helpottavat arkea.
Visioni on yhteisö, jossa yhdenkään yksinhuoltajan ei tarvitse jäädä yksin vanhemmuuden haasteiden kanssa, vaan jokainen voi saada tarvitsemaansa tukea, löytää merkityksellisiä ihmissuhteita sekä kokea itsensä ja perheensä aidosti hyväksytyksi, arvokkaaksi ja hyvinvoivaksi.
Teen tiivistä yhteistyötä Pienperheyhdistyksen (PPY) kanssa, jonka arvokas tuki mahdollistaa tapaamisemme tarjoamalla esimerkiksi lastenhoitoapua sekä pientä taloudellista tukea virkistäytymiseen. Pienperheyhdistys on valtakunnallinen järjestö, joka tukee yhden vanhemman perheiden hyvinvointia järjestämällä vertaistoimintaa, tapahtumia sekä tekemällä vaikuttamistyötä. Teen lisäksi yhteistyötä Yhden Vanhemman Perheiden Liiton (YVPL) kanssa, joka edistää yksinhuoltajaperheiden asemaa laajemmin yhteiskunnassa.
Millaisia tapahtumia tai aktiviteetteja tarjoatte jäsenillenne?
Tarjoan säännöllisiä vertaistukitapaamisia, joissa yksinhuoltajat voivat levähtää, tavata muita samassa elämäntilanteessa olevia, jakaa kokemuksia sekä keskittyä omaan hyvinvointiinsa. Lapset puolestaan saavat tilaisuuden leikkiä ja viettää aikaa muiden yhden vanhemman perheiden lasten kanssa, mikä vahvistaa heidän kokemustaan siitä, että perheitä on monenlaisia ja jokainen niistä on yhtä hyvä, arvokas ja “tavallinen”.
Aktiviteetteina on ollut esimerkiksi rentoa yhdessäoloa kahvin ja pienen tarjoilun äärellä, vertaistukea, pää- ja niskahierontaa sekä asiantuntijaluentoja. Tulevaisuudessa suunnittelen lisää monipuolisia ja innostavia hyvinvointia edistäviä aktiviteetteja, kuten joogaa, mindfulness-harjoituksia, taideterapiaa ja muita omaa jaksamista tukevia itsehoitomuotoja. Myös lapsille suunnitellaan ohjattua, innostavaa ja kehittävää toimintaa.
Ryhmä kehittyy koko ajan vanhempien tarpeiden ja toiveiden pohjalta, ja tavoitteenani on rakentaa siitä yhä vahvempi tukiverkosto, joka tuo yhteen yksinhuoltajia, luo uusia ystävyyssuhteita ja vahvistaa yhteisöllisyyttä Kauniaisissa. Näiden ja uusien ideoiden toteuttamiseen toivotan lämpimästi tervetulleeksi kaikki aiheesta kiinnostuneet tahot, kuten kaupungin toimijat, seurakunnan, järjestöt ja paikalliset yritykset—luodaan yhdessä merkityksellinen ja hyvinvointia vahvistava yhteistyöverkosto!
Miten ryhmä voi konkreettisesti auttaa vanhempia, jotka kamppailevat arjen haasteiden kanssa?
Ryhmämme tarjoaa mahdollisuuksia luoda lastenhoitorinkejä ja vertaistukiverkostoja sekä jakaa tärkeää tietoa tarjolla olevista palveluista. Olen aktiivisesti pyrkinyt edistämään yhteistyötä paikallisten toimijoiden kanssa, jotta vanhemmat saisivat paremmin tietoa ja tukea. Toivon tulevaisuudessa entistä enemmän yhteistyötä esimerkiksi varamummi-, mieskaveri- tai kummiperhe-tyyppisen toiminnan sekä viikonloppujen lapsiparkkien toteuttamiseksi Kauniaisissa, joista hyötyisivät erityisesti ne perheet, joilla on rajalliset tukiverkostot.
Haluaisin myös rohkaista koko yhteisöä mukaan rakentamaan kulttuuria, jossa avun pyytäminen ja tarjoaminen on helpompaa. Suomessa kynnys pyytää tai tarjota apua voi olla yllättävän korkea, vaikka pienikin teko voi olla merkittävä. Esimerkiksi roskien vieminen silloin kun yh-vanhempi on sairaana tai viesti hänelle omalta kauppareissulta, tarvitseeko esim. maitoa, voi olla todella iso asia yksin arkea pyörittävälle.
Omasta kokemuksestani voin kertoa, miten erään naapurimme ystävälliset teot, kuten lapseni hakeminen päiväkodista kiireisen työpäivän aikana tai kutsu päivälliselle, ovat helpottaneet elämäämme merkittävästi ja tuoneet valtavasti rakkautta.
Myös ryhmän kautta syntyneet uudet tuttavuudet ja ystävyyssuhteet ovat osoittautuneet arvokkaiksi. Erään toisen ryhmäläisen kanssa olemme satunnaisesti voineet auttaa toisiamme esimerkiksi lastenhoidossa sekä lastenhaussa, jolloin olen itse päässyt jumppaan ja hän päässyt rauhassa kotiin töistä. Jo yksi tai kaksi luottamuksellista kontaktia voi tehdä yksinhuoltajan arjessa suuren eron.
Toivon, että Kauniaisissa voitaisiin yhdessä näyttää esimerkkiä siitä, miten yhteisöllisyyttä ja arjen tukea voi rakentaa – pienin teoin, mutta suurella vaikutuksella.
Onko toiveita, miten julkinen puoli voisi tukea yksinhuoltajia paremmin?
Haluan aloittaa kiittämällä jo olemassa olevista matalan kynnyksen palveluista, jotka ovat elintärkeitä erityisesti silloin, kun oma tukiverkosto on rajallinen. Erityisesti haluan kiittää avoimen varhaiskasvatuksen työntekijöitä, jotka ovat auttaneet monia vanhempia konkreettisesti ja sydämellisesti – myös silloin, kun oma voimavara ei ole riittänyt tiedon etsimiseen tai palveluihin hakeutumiseen. Samoin seurakunnan järjestämä perhesoppatoiminta keskiviikkoisin on hieno esimerkki yhteisöllisestä kohtaamispaikasta, joka helpottaa perheiden arkea ja luo lapsille mukavaa yhdessäoloa.
Toivon julkiselta puolelta – kaupungilta, hyvinvointialueelta ja muilta palveluntarjoajilta – sekä muilta paikallisyhteisön toimijoilta, kuten järjestöiltä ja kirkolta, aiempaa kokonaisvaltaisempaa ja ratkaisukeskeisempää otetta yksinhuoltajaperheiden tukemiseksi. Lähivanhemman hyvinvointi jää usein rakenteissa huomiotta, vaikka se vaikuttaa suoraan lapseen ja koko perheen arkeen. Yksin vanhemmuudessa arki voi usein olla pelkkää selviytymistä – mutta yksin ei kenenkään kuuluisi joutua pärjäämään.
Olisi tärkeää, että kaikki näitä perheitä kohtaavat tahot ymmärtäisivät syvemmin lähivanhemman todellisuutta, toimisivat ennakoivasti ja tekisivät yhteistyötä. Tällä hetkellä palveluista on vaikea muodostaa selkeää kokonaiskuvaa, ja niiden löytäminen tai hyödyntäminen voi olla kuormittavaa – erityisesti silloin, kun arjessa ei ole ketään jakamassa vastuuta. Konkreettista tukea akuuteissa tilanteissa – kuten nopeaa ja tilapäistä lastenhoitoapua vanhemman sairastuessa – on tällä hetkellä vaikea saada. Neuvolat ja muut palveluntarjoajat voisivat olla aktiivisempia yhteydenpidossa: kysyä suoraan, miten yksinhuoltaja jaksaa ja tarvitseeko hän apua. Usein vanhempi ei ehdi tai jaksa selvittää monimutkaisia palvelupolkuja yksin – varsinkaan uupuneena.
Lisäksi toivon, että julkinen puoli ja muut toimijat voisivat tukea ruohonjuuritason yhteisötoimintaa konkreettisesti. Meidän ryhmällämme on tarve sopivalle, lapsiystävälliselle tilalle noin kerran kuukaudessa järjestettäviin viikonlopputapaamisiin. Kauniaisissa on tiloja, jotka tähän sopisivat, mutta ne eivät ole tällä hetkellä helposti käytettävissä juuri viikonloppuisin. Tämä voi olla järjestelykysymys – ja toivon, että voimme löytää siihen yhdessä toimivan ratkaisun.
Haluaisin olla mukana rakentamassa Kauniaisiin uudenlaista, käytännönläheistä yhteistyöverkostoa, jossa eri tahot yhdistävät osaamistaan ja kehittävät toimintaa, joka todella vastaa arjen tarpeisiin. Olen avoin yhteistyölle ja uusille ideoille – pienikin askel oikeaan suuntaan voi tehdä suuren eron.
Kauniaisilla on mahdollisuus olla esimerkki siitä, miten yksinhuoltajaperheet voidaan ottaa vahvemmin mukaan paikalliseen hyvinvointityöhön – tasavertaisina, aktiivisina ja arvokkaina yhteisön jäseninä. Tällainen arvostava ja osallistava lähestymistapa hyödyttää lopulta meitä kaikkia.
Montako jäsentä teillä on ja toimitteko kolmella kielellä, suomi, ruotsi ja englanti?
Ryhmäämme kuuluu tällä hetkellä noin 40 jäsentä Kauniaisista ja lähialueilta, ja uusia liittyy mukaan jatkuvasti. Viestintämme ja tapaamisemme toteutuvat kaksikielisesti (suomi ja englanti), jotta kaikki paikalliset yh-vanhemmat – myös he, jotka eivät puhu suomea tai ruotsia – kokevat olonsa tervetulleiksi. Ruotsinkieliset perheet ovat myös erittäin tervetulleita – såklart! Monikulttuurisuus ja avoimuus ovat ryhmämme vahvuuksia ja heijastavat aidosti kauniaislaista yhteisöllisyyttä.
YKSINHUOLTAJAVANHEMPIEN RYHMÄ kokoontuu. Seuraavat järjestetään 4.5. ja 1.6. klo 16–18 Villa Blomissa. Yksinhuoltajatgrani@gmail.com