Vihreä on Kauniaisten väri myös urheilussa. Tuhannet aikuiset ja lapset ovat vuosikymmenten varrella osallistuneet tänä vuonna 100 vuotta täyttävän GrIFK:n toimintaan. Keskiössä ovat tietenkin lapset ja nuoret, mutta ilman vapaaehtoistyötä eli vanhempia toiminta ei pyörisi tai ainakin tulisi paljon kalliimmaksi, sanoo Jenny Segersven, GrIFK:n hallituksen ja käsipallojaoston puheenjohtaja.
Olin itse ”käsipalloäiti” yli 10 vuotta. Minulle joukkueen taustalla toimiminen oli erittäin tärkeää. Kun lapseni junnuvuodet loppuivat, ja hän siirtyi ykkösdivisioonaan, tunsin melkein olevani tyhjiössä. Päätin kysyä parilta muultakin aktiiviselta vanhemmalta, miten he ovat kokeneet lapsensa urheiluharrastuksen. Lisäksi keskustelin seuran juhlavuodesta ja vanhempien merkityksestä GrIFK:ssa Jenny Segersvenin kanssa.
Koko perheen harrastus
Valitsin haastateltaviksi kolme vanhempaa: Mervi Savolaisen, joka oli aktiivinen vanhampainkomiteassa samaan aikaan kuin minä, Niina Pajarin, joka on tällä hetkellä tyttärensä joukkueen joukkueenjohtaja, ja Carina von Schantz-Fantin, joka johtaa vanhempainkomiteaa yhdessä Jonna Bäckström-Suikin kanssa.
Kaikkien lapset ovat aloittaneet käsipallon joko minitytöissä tai -pojissa tai heti sen jälkeen. Ja kun yksi lapsi aloittaa, yleensä nuoremmatkin lapset seuraavat perässä. Kaikki kolme pitävät lasten harrastuksiin osallistumista itsestään selvänä. Kertoohan se myös lapselle, että harrastus on tärkeä hänen vanhemmilleen. Kenenkään mielestä kielellä ei ole merkitystä, vaikka ruotsi on varmasti käsipallojunnujen valtakieli. Päinvastoin.
– Käsipallon ansiosta tutustuu ihmisiin, joihin ei ehkä muuten tutustuisi, toteaa Mervi.
Mitä käsipallovanhemmat tekevät?
Jokaisella joukkueella on joukkuejohtaja, joka vastaa muiden roolien jakamisesta joukkueen sisällä. Tarvitaan joku pitämään pöytäkirjaa ja huolehtimaan kellosta sekä striimaamaan ottelut. Joku paistaa pullat ja keittää kahvin pallohallin tai ”samiksen” kahvilaan. Lisäksi vanhemmat hoitavat matkajärjestelyt, kun joukkue lähtee ulkomaille pelaamaan. Monien vanhempien mielestä mukavimmat muistot liittyvätkin turnausmatkoihin. Matkoilla pestään hikisiä sukkia hotellihuoneen lavuaarissa; itketään, nauretaan ja juhlitaan, kun siihen on aihetta. Syntyy ystävyyssuhteita. Vuosien jälkeen voi naureskellen muistella olohuoneen lattialla olleita satoja joulukukkia, joita lajiteltiin, jaettiin ja kuljetettiin ympäri pääkaupunkiseutua. Niinan sanoin:
– Kun laittaa aikaa lapsen harrastukseen, oppii ja saa paljon myös itse.
Erityinen rooli toiminnassa on vanhempainkomitealla, jossa on mukana edustajia joka joukkueesta. Se esimerkiksi hoitaa aikuisten otteluiden kahvilan pyörittämisen sekä järjestää puurojuhlat ja legendaarisen Winterfestin. Toiminnasta saadut varat jaetaan joukkueiden kesken, mikä pienentää kausimaksuja. Carina haluaa erityisesti korostaa yhteishenkeä vanhempien kesken.
Jenny Segersven toteaa, että vanhempien toiminnalla on keskeinen rooli kaikissa GrIFK:n jaostoissa, sekä henkisesti että taloudellisesti.
– Suuria tapahtumia olisi lähes mahdotonta järjestää ilman vanhempien panosta, hän sanoo.
Juhlavuosi huipentuu gaalaillalliseen
GrIFK:n emoseura on tänä vuonna juhlinut satavuotisjuhlaansa. Vuoden aikana kaikki lajiryhmät ovat järjestäneet omia tapahtumiaan vuoden kunniksi. Esimerkiksi käsipallojaosto järjesti Grani Handis RUN 100 -juoksutapahtuman toukokuussa, ja marraskuussa järjestetään koko perheen ottelutapahtuma palloiluhallissa.
Seura on myös panostanut entistä enemmän yhteistyöhön kaupungin kanssa, koska esimerkiksi harjoitustiloista on aina pula. GrIFK haluaa myös korostaa monilajisuuden merkitystä: lapsille täytyy antaa mahdollisuus kokeilla eri lajeja ennen kuin he valitsevat oman lajinsa.
Juhlavuosi huipentuu gaalaillalliseen, joka kokoaa yhteen seuran jäsenet ja ystävät juhlistamaan pitkää ja menestyksekästä historiaa Kalastajatorpalle 20.9. Torppa on melkein täynnä, mutta jos olet nopea, saattaa paikka vielä löytyä. Lisätietoja osoitteesta www.grifk.fi.