Nimi Aleksandr Fjodorovits Kerenski sanoo luultavasti tämän päivän suomalaisille hyvin vähän. Hän on kuitenkin merkittävä henkilö viime vuosisadan alkupuolelta, jolloin ajat olivat levottomat, murroksessa ja koettelivat ankarasti.
Kerenski on osa Venä- jä-Suomen historiaa ja hänet voidaan sijoittaa myös Kauniaisten historiaan.
Kerenskistä voi lukea paljon netissä, mutta siellä ei valitettavasti ole yhtään mainintaa hänen vierailuistaan Kauniaisten kylpylässä, sittemmin Kauniala, muun muassa kevättalvella 1917. Silloin häntä hoidettiin Kauniaisten kylpylässä munuaisvian takia ja sitä ennen kylpylän lääkäri Einar Runeberg oli leikannut hänet Pietarissa.
Ottaen huomioon silloiset olosuhteet ja hänen myöhemmät rasituksensa maanpakolaisena ympäri maapallon, pelasti hyvä suomalainen hoito ilmeisesti Kerenskin hengen. Hänhän eli kunnioitettavaan 89 vuoden ikään, joten hoidon on todella täytynyt olla erinomaista!
Aleksandr Kerenski syntyi 4. maaliskuuta 1881 Simbirskissä, 900 kilometriä Moskovasta itään, kaupungissa joka myöhemmin nimettiin Leninin kunniaksi Uljanoviksi. Hän opiskeli juristiksi Pietarin yliopistossa, ja kuoli 11. kesäkuuta 1970 New Yorkissa elettyään sitä ennen maanpakolaisena Suomessa, Ranskassa, Australiassa ja USA:ssa.
Maaliskuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1917, jolloin Venäjän keisari luopui vallasta, toimi Kerenski väliaikaisessa hallituksessa ensin oikeusministerinä ja lopulta pääministerinä lähes diktatorisin ottein. Saman vuoden syksyllä lokakuun vallankumous syrjäytti hä- net ja Lenin otti vallan.
Samaan aikaan oli käynnissä ensimmäinen maailmansota kaikkine siihen liittyvine pyörteineen. Jos etsii tietoja Kerenskin ajasta Kauniaisissa, on tyydyttävä pieniin merkintöihin siellä ja täällä.
Rehtori Magnus Hagelstam kuvailee Kerenskin vierailua Grankulla samskolan 50-vuotishistoriikissa. Rehtorin käsinkirjoitettu puhe löytyy koulun kokoelmista.
Yksi monista entisiä aikoja muistavista, Hillevi Rein, kertoi 1980-luvulla että hän sai koulussa tehtäväksi ojentaa kukat Kerenskille ja että hän ei pitänyt siitä. Juuri silloin hänen neljä veljeään, Henrichsin veljekset, olivat salaisessa sotilaskoulutuksessa Saksassa.
Toinen oppilas 1910-luvulta, Anita Topelius, kirjoittaa päiväkirjaansa aivan toisin tuntein:
”Ja nyt tulee se ihana, jossa olen saanut olla mukana. Oikeusministeri Kerenski, ihana ihminen, joka on rajattomasti Suomen puolella ja joka on eniten vaikuttanut kaikkiin nykyisiin uudistuksiin, oli ollut joitain päiviä Kauniaisten kylpylässä…”
”Hän lähti illalla kahdeksan junalla, koko asema oli täynnä ihmisiä… Kun juna lähti, hän peittyi kukkasiin, me hurrasimme ja vilkutimme ja se oli loputonta iloa. On ihanaa ajatella että on saanut puhua Venäjän oikeusministerin kanssa, yhden aikamme tyylikkäimmistä miehistä.” Samanlaisia tunnelmia kuvaillaan käsinkirjoitetussa artikkeliluonnoksessa koulun kokoelmissa. Sen ovat allekirjoittaneet kaksi huvilayhdyskunnan luottamusmiestä, mikä kertoo pienen paikkakunnan tyytyväisyydestä korkeaa vierailua kohtaan.
Vallmogårdin vanhassa, Svenska Litteratursällskapetin kokoelmissa säilytettävässä vieraskirjassa olevan käyntikortin perusteella Kerenski kävi todennäköisesti vierailulla myös kirjailija Mikael Lybeckin luona. Kortti on tietenkin voinut myös olla vain kohtelias tervehdys. Venäjästä käännettynä teksti kuuluu näin: ”Arvokkaampaa kuin palvella isänmaata on palvella aatetta ja velvollisuutta.”
Alma Söderhjelm, historian ja journalistiikan professori, kirjoittaa muistelmissaan lepolomistaan kylpylässä, ja että hän tapasi siellä aina niin monia mielenkiintoisia ihmisiä: ”Silloin tällöin istuin ja puhuin Kerenskin ja hänen ihailijajoukkonsa kanssa… meistä tuli oikein hyvät ystä- vät, hänellä oli tapana lukea ääneen minulle venäläisiä sanomalehtiä ja kommentoida sotatapahtumia ja silloin hän käänsi ranskaksi samalla kuin luki.”
Söderhjelm ei mainitse mitään vuosilukuja ja vaikuttaa siltä, että hän olisi tavannut Kerenskin kylpylässä useamman kerran.
Hänen kuvauksena elä- mästä kylpylässä ja Kauniaisissa ovat lukemisen arvoisia samoin kuin lehtiartikkelit, joita hän kirjoitti 1910-luvulla Huvudstadsbladetiin. Hä- nen kynänsä oli yhtä terävä kuin hänen kielensä.
Teoksessa Vapaussodan kertomuksia kirjoittavat monet henkilöt oman lukunsa vuosien 1917–18 ajoista. Yksi heistä on K.Ruuskanen, joka kertoo vierailusta Kerenskin luona Kauniaisten kylpylässä.
Vierailijat, ryhmä nuoria opiskelija-aktivisteja, keskusteli Suomen riippumattomuudesta ja sai Kerenskin – pitkän epäröinnin jälkeen – ilmoittamaan että hän kyllä tulisi puoltamaan asiaa perustuslaillisessa kansalliskokouksessa. Se ei kuitenkaan ollut hän vaan Lenin, joka joulukuussa 1917 tunnusti Suomen itsenäisyyden.
Pilkkalaulu Kerenskistä, joka kirjoitettiin suomeksi näinä aikoina, kertoo kansan epäluulosta hänen Suomea koskevia suunnitelmiaan kohtaan:
”Kerenski se leipoi tuiman taikinan, suolaksi hän aikoi pienen Suomen maan…”
Se jatkuu neljällä ironisella säkeistöllä ja päättyy:
”Ai, ai Kerenski, turha toiveesi.”
Kerenski pakeni Venäjältä lokakuun 1917 vallankumouksen jälkeen. Talvella 1918 hän piileskeli tuttavien luona Helsingissä ja Kulloon kartanossa lähellä Porvoota, mistä kerrotaan teoksessa Vapaussodan kertomuksia.
Noin viiden viikon kuluttua, maaliskuun 1918 alussa, matkusti Kerenski takaisin Pietariin ja sitten Arkangeliin. Sieltä hän lähti eteenpäin, luultavasti englantilaisten avulla.
Hän asettui Pariisiin ja meni siellä 1939 uusiin naimisiin australialaisen journalistin Lydia ”Nell” Trittonin kanssa. Kun Saksa miehitti Ranskan 1940, muutti pari Yhdysvaltoihin ja sieltä 1945 Brisbaneen Australiaan. Siellä Neil kuoli vaikean sairauden murtamana ja 1946 Kerenski muutti takaisin New Yorkiin, jossa hän sittemmin tapasi Hillevi Reinin vanhemman, USA:han avioituneen sisaren, jonka kanssa hän saattoi muistella Grankulla samskolaa ja pikkusiskoa kukkien kanssa.
Perhe Kerenski teki niin kuin monet muut venäläiset perheet 1900-luvun alussa. Kesäisin käytiin kylpylöissä pitkin Suomen etelärannikkoa.
Venäläisiltä oli ajoittain oli kielletty matkustaminen yli rajojen, mutta oma suurruhtinaskunta Suomi oli sallittu ja tarjosi hieman eksotiikkaa.
Välillä ilmestyy henkilöitä jotka etsivät lapsuudenmuistojaan…
Näin tapahtui 1980-luvun puolivälissä kun Kerenskin poika Gleb saapui Hankoniemellä sijaitsevaan pienen Lappvikin yhdyskuntaan. Seurana ja oppaana hänellä oli äitinsä Olga Kerenskin suomalainen sukulainen. Kyseinen sukulainen, Margareta Grikorkoff, nyt 94-vuotias, on kaiken lisäksi tavannut Kerenskin.
Gleb Kerenski ja Margareta Grigorkoff etsivät yhdessä käsiinsä talon, jossa Olga Kerenski asui yhden kesän kahden pienen poikansa kanssa. Se tapahtui luultavasti 1914, sillä Gleb Kerenski muisti, että heidän oli lähdettävä pois äkkiä, mikä viittaa ensimmäisen maailmansodan syttymiseen.
1917 pakeni Olga poikiensa kanssa Viron kautta Englantiin, jonne pojat asettautuivat.
Heidän jälkeläisensä asuvat Englannissa ja he ovat edelleen yhteydessä suomalaiseen sukulaiseensa, joka tätä juttua varten tarkisti tiettyjä asioita heidän kanssaan.
Äkkiä aika tuntuu ”kutistuneen”. Eihän siitä nyt niin kauan ole kun Kerenski liikkui Kauniaisissa?
Kauniaisten kylpylä 1910-luvulla.