Tammikuun Kauniissa Granissa oli etusivulla iso kuva kaupungin keskustasta radan eteläpuolelta. Se herätti kiinnostusta ja kysymyksiä. Varuboden ei näkynyt kuvassa.
Varuboden sen sijaan näkyy hyvin tässä kuvassa, joka on niinikään 1950-luvulta ja otettu samoihin aikoihin kuin em. kuva.
Tässä näkyy rautatie selvästi. Ylitämme radan, käännymme heti vasemmalle ja tulemme rautatieläisten piha-alueille.
Viimeinen talo, jossa on tumma satulakatto, purettiin vain pari vuotta sitten.
Pihapiirissä oli kolme asuintaloa, sauna, varasto ja halkovaja. Tontin laidassa oli suuri maakellari.
Nyt tontille rakennetaan kaksi kerrostaloa. Niiden myötä katoavat viimeisetkin omenapuut. Kuljemme takaisin autotielle kohti Asematietä.
Vasemmalla näkyy Puhelinyhdistyksen kaunis, mansardikattoinen huvila. Siellä oli aikoinaan kaupungin puhelinkeskus. Kun puhelimet alkoivat yleistyä, oli huviloilla tolpissa omat puhelinlankansa.
Paikallishistoriallisessa arkistossa on tallella muutamia puhelinluetteloita. Niistä löytyy esimerkiksi vuodelta 1909 Mikael Lybeckin puhelinnumero, joka oli 15, poliisi Willbergin oli 18 ja Janne Thurmanin 1.
Tontti kuuluu edelleen Puhelinyhdistykselle ja nykyään sillä on kivitalo.
Tien toisella puolella on Varubodenin talo, joka valmistui vuonna 1940. Lähitaloissa oli mm. paperi-, ompelutarvike- ja maitokaupat ja kampaaja.
Vastapäätä näemme Hougbergin suuren kolmikerroksisen talon. Siinä on vuosien saatossa ollut mm. asuntoja, leipomo, leipäkauppa, kahvila, mankeli, suutari. Miljöö oli viehättävä ja niinpä se on näkynyt myös vanhoissa kotimaisissa filmeissä. Houbergin tontilla on nykyään kerrostaloja.
Helsingin Sanomat on vuoden ajan julkaissut vanhoja kuvia Helsingistä. Bongaa paikka -sarja on ollut hyvin suosittu.
Ihmisiä yksinkertaisesti kiinnostaa, miltä tuttu ympäristö näytti aiemmin.