| Historia -

Kauniaisten lastenkodit, osa 1/2

Kauniaisten yli satavuotisen olemassaolon aikana ovat sadat lapset eri aikoina asuneet kuudessa kaupungissamme toimineessa lastenkodissa. Tässä artikkelissa kerromme kolmesta vanhimmasta lastenkodista ja seuraavassa numerossa taas kolmesta nuorimmasta.

Lastenkodeista vain kaksi on enää olemassa, vanhin ja nuorin, joka aloitti toimintansa 15 vuotta sitten.

Kaikki valitsivat aikoinaan Kauniaisen samoista syistä. Paikkakunta on rauhallinen, siellä on kouluja ja palveluja. Se sijaitsee hieman sivulla mutta kuitenkin lähellä pääkaupunkia. Ja siellä on terveellistä havumetsää ja raikasta ilmaa. Tämä kerrotaan asiakirjoissa.

Kaikilla lastenkodeilla on oma arkistonsa kuvineen, vuosikertomuksineen ja asiakirjoineen. Nämä artikkelit pohjautuvat ensisijaisesti siihen aineistoon joka on koottu Kauniaisten paikallishistorialliseen arkistoon, ja lisää otetaan mielellään vastaan.

Hurtigin lastenkoti

Hurtigin lastenkodin perusti jo 1912 pastori Karl Hurtig, ja se on edelleen ylhäällä mäellä ruotsinkielisen metodistisseurakunnan kirkon, Betlehemkyrkanin vieressä. Metodistiseurakunta aloitti lastenkodillaan, jatkoi kirkolla joka vihittiin käyttöön 1917, ja rakensi sitten kokonaisen pienen yhdyskunnan sille suurelle tontille mäellä Kirkkotien ja Yhtiöntien kulmassa.

Lastenkoti toimi suurimmassa talossa, jota kutsuttiin nimellä Storstugan, iso tupa. Sen paikalla on nyky- ään Casa Seniori.

1960-luvun lopulta lähtien palovaarallisia puurakennuksia alettiin purkaa: koulu, sauna, Lillstugan, kanala, puuliiteri ja pitkä ulkohuussirakennus. Kaikilla rakennuksilla oli ollut tarkoituksensa.

Nykyään uusi punatiilinen lastenkoti vuodelta 1971 on mäellä ylimpänä ja sieltä on hieno näköala yli suuren tontin.

Kun lastenkoti aloitti toimintansa 1912, oli lapsia 40, nyt heitä on enää kourallinen. Lapset ovat jo kauan olleet suomenkielisiä. Eräs kodissa pitkään palvellut hoitaja pudistaa huolestuneena päätään ja sanoo, että moni lapsi tarvitsisi edelleenkin tätä kodikasta ja rauhallista ympäristöä.

Nykyään lasten elämää häiritsee vanhempien huumeiden- ja alkoholinkäyttö. 1910-luvulla syynä oli useimmiten köyhyys. Toinen syy oli vuoden 1918 sisällissota, jolloin monista lapsista tuli yhtäkkiä orpoja.

Lasten kotikunta on sittemmin alkanut maksaa lapsista kuukausimaksun.

Hurtigin lastenkodin lapset aloittivat koulunkäyntinsä omassa koulussa, joka lakkautettiin vasta 1947 kun kunta perusti omat kansakoulunsa.

He jatkoivat sitten seudun oppikouluissa, ottivat osaa urheilu- ja vapaa-ajan toimintoihin ja muuttivat ”kotoa” 20-vuotiaina.

Joitakin vuosia sitten kuusi entistä lastenkotilasta tuli paikallishistorialliseen arkistoon ja tutkiskeli valokuvia ja lehtileikkeitä sekä joululehteä, jota moni heistä oli myynyt ympäri Kauniaista. Lehti oli De värnlösas jul, viattomien joulu. Se on erinomainen historiateos joka sisältää kertomuksia Hurtigin lastenkodista 100 vuoden ajalta.

Bensowin lastenkoti

Bensowin lastenkoti sai alkunsa vuonna 1916 kun Sigrid ja Wilhelm Bensow vierailivat Hurtigin lastenkodissa.

Bensowin pariskunta oli lapseton. He olivat joitakin vuosia aikaisemmin muuttaneet Kauniaisiin Gräsan kartanosta ja ostaneet täältä tontin Gräsantien varrelta. Heidän valkoiseksi maalattu huvilansa on edelleen pystyssä Kauniaistentien ja Gräsantien kulmassa.

Muistoina heidän ajoiltaan on jälkiä Paul Olssonin puutarhaistutuksista ja joitain puutarhapatsaita. Ensimmäinen lastenkoti kahdelletoista lapselle, BB1, perustettiin 1917 suureen ja vanhaan Granhyddan nimiseen huvilaan tontin kaakkoisosassa.

Bensowit rakensivat 1928 uuden lastenkodin, BB2:n, päähuvilan itäpuolelle, senkin kahdelletoista lapselle.

1933 astui voimaan mää- räys, että kaikista lastenkodeista piti tehdä säätiöitä. 1960-luvulla toiminta muuttui kun nuo kaksi vanhaa lastenkotia vuokrattiin pois ja lapset muuttivat uuteen rakennukseen 1967.

Nykyään ei tässä lastenkodissa asu enää yhtään lasta. Siellä on kuitenkin päiväkotilapsia, jotka muuttivat päiväkoti Stora Lyanista, viereisestä rakennuksesta jota nyt korjataan. Stora Lyanin omistaa Bensowin säätiö, jolta Kauniaisten kaupunki ostaa päiväkotipaikkoja.

Stora Lyan rakennettiin 1988. Ympäristö on hieno, melkein kuin kävelisi satumetsässä. Kaupunki tulee kunnostamaan oman puistoalueensa, johon kuuluu myös vanha lampi alhaalla Kauniaistentiellä.

Bensowin suurella alueella on nykyään neljä rakennusta. Tämän on piirtänyt arkkitehti E. von Ungern-Sternberg ja se rakennettiin 1967. Rakennukseen muuttivat yhteen kaikki lapset vanhoista lastenkotirakennuksista. Vanhin eli BB I on purettu ja BB II Bensowinkujalla seisoo tyhjänä. Kuvan taloa korjataan parhaillaan, samoin kuin viereistä päiväkoti Stora Lyania. Alueen neljäs rakennus on Villa Bensow.

Lastenhoitoinstituutti

Artikkelin kolmannesta lastenkodista, Barnavårdsinstitutet i Grankulla, ei ole enää mitään jälkiä näkyvissä.

Bredantie 6:n vanha huvila on poissa. Tilalla on nyt kerrostaloja. Instituutilla on lyhyt mutta mielenkiintoinen historia ja asiakirjoja on melko paljon, myös paikallishistoriallisessa arkistossamme.

Kuten kaksi edellä mainittua lastenkotia, myös lastenhoitoinstituutti aloitti ihanteellisista syistä. Tilly Soldan näki tarpeen kouluttaa lastenhoitajia, valistaa tulevia äitejä ja pitää huolta varattomien tai asunnottomien naisten lapsista.

Hänellä oli omia kokemuksia naimattomana äitinä pojalle, jonka isä oli Juhani Aho. Lastenhoitoinstituutti aloitti vuonna 1920 ja lopetti toimintansa 1931, jolloin Tilly Soldan kuoli. Yhdentoista vuoden aikana ehti moni vauva saada turvallisen alun elämälleen instituutissa, jossa oli tilaa 12–18 lapselle. Yli kolmevuotiaita lapsia ei otettu vastaan.

Tilly Soldan vastaanotti hakemukset kursseille jotka kestivät kuusi kuukautta. Hän järjesti opetuksen, keräsi oppilasmaksut, kirjoitti todistuksia ja suosituksia. Hän teki myös yhteistyötä lääkäreiden ja terveyssisarten kanssa.

Oppilaat laitettiin myös puutarhatöihin – Tilly Soldan oli koulutettu puutarhamestari – ja he lypsivät instituutin vuohia joita pidettiin allergisimpia lapsia varten sekä ompelivat varusteita pikkulapsille.

Yksi lapsista 1920-luvulta tuli paikallisarkistoon 2001 ja kertoi onnellisesta pikkulapsiajastaan. Lastenhoitoinstituutin toimintaa jatkoi Samfundet Folkhälsan toisilla paikkakunnilla.

Vanha huvila toimi sittemmin joitakin vuosikymmeniä Kauniaisten seurakuntakotina, kunnes uusi seurakuntakoti valmistui Varubodenin yläpuolelle 1960-luvun alussa. Kansalaisopistomme ehti käyttää huvilaa myös kudontakursseihin ennen kuin se purettiin.

Sellaisia naimattomia naisia oli paljon, jotka antoivat sylilapsensa lastenhoitoinstituutin hyvään hoitoon ja maksoivat siitä koko sen palkan minkä ansaitsivat koti- tai kauppa-apulaisina. Harvoin he pystyivät myöhemminkään huolehtimaan omista pienokaisistaan.


Lastenhoitoinstituutin esitteestä saa hyvin tietoa mm kurssien sisällöistä, maksuista ja opinto-ohjelmista. Alueella oli myös mm asuntoja oppilaille ja henkilökunnalle sekä sauna. Lapset nukkuivat iltapäiväunet ulkona itäisellä parvekkeella ja leikkivät suuressa aitauksessa itäpuolella Bredantien varrella. Täälläkin toiminta kävi oli myöhemmin mahdottomaksi palovaarallisten puurakennusten takia.