Moustafa Jano syö suomalaista lounasta, lihapataa ja perunamuhennosta, minun ja muutaman työtoverini seurassa Kauniaisten kaupungintalolla. Hän on tullut paikalle rakentamaan näyttelyään nimeltä Every Person has lost something.
– Kaipaatko syyrialaista ruokaa?
– Totta kai kaipaan, sanoo Moustafa Jano.
Kumiveneellä Välimeren yli
Moustafa Jano on kotoisin Syyriasta, Alepposta, ja hän on menettänyt kotikaupunkinsa, kotimaansa, työpaikkansa ja ystävänsä. Hän ei ole nähnyt perhettään yli viiteentoista kuukauteen. Tämän hän toistaa moneen kertaan keskustelumme aikana: viiteentoista kuukauteen. Hänen vaimonsa ja heidän kolme lastaan elävät vuodesta 2013 lähtien Pohjois-Irakin Kurdistanissa, paikassa, jossa ei ole saatavilla koulua tai terveydenhuoltoa. Nuorinta lastaan Moustafa ei ole koskaan nähnyt; vauva syntyi vasta sen jälkeen, kun hän oli jo lähtenyt pitkälle taipaleelle, joka lopulta toi hänet Pohjoismaihin.
Moustafa Jano opiskeli taidetta Syyrian vanhimmassa yliopistossa Damascus Universityssä. Hänellä oli oma yritys, jonka puitteissa hän teki graafista suunnittelua ja mainontaa. Damaskos ja Aleppo lukeutuvat maailman varhaisimpiin kulttuureihin, joista löytyy mainintoja nuolenpääkirjoituksista ja Raamatusta.
Syyriassa oli jo pitkään vallinnut epävakaus, johon arabikevät v. 2012 antoi tietynlaista toivoa, kunnes tilanne lähti taas pahenemaan. Unescon maailmanperintöluettelon kohde Aleppo on pommitettu ja määrätön joukko viattomia ihmisiä on kuollut tai joutunut pakenemaan.
Syksyllä 2015 myös Moustafa joutui pakenemaan sodan runtelemasta Alepposta. Hän oli lähellä menettää henkensä matkalla Turkista Kreikkaan kumiveneessä, jossa oli liian monta matkustajaa. Moottorivian takia vene pysähtyi kesken matkan ja alkoi vuotaa. Veneessä olleet 55 henkeä kuitenkin pelastuivat ja heidät vietiin Kreikkaan. Pitkän Euroopan halki johtaneen matkan jälkeen Moustafa saapui Pohjoismaihin.
Menetykset kuvina
Moustafan omat kokemukset tuovat luovaa voimaa hänen valokuvamontaaseihinsa.
– En oikein osaa pukea kaikkea kokemaani sanoiksi, sanoo Moustafa, mutta voin esittää kokemukseni kuvina.
Viime kesänä, kun kaikki pelasivat Pokémon Go -peliä, Moustafan kuvat lapsista ja itkevästä Pikachusta pommien hajottamien talojen edessä tai pienissä veneissä levisivät viraali-ilmiönä. Viime syksynä hänellä oli näyttely Tukholman Fotografiska museetissä, ja nyt hänen valokuvansa ovat nähtävillä Kauniaisissa.
Hänen kuvissaan ei nähdä väkivaltaa tai verta, sen sijaan sodan synnyttämä ikävä, epätoivo ja vääryydet ovat vahvasti läsnä. Moustafa tuo kuvissaan sodan tuhot kauniiden, jopa idyllisten aiheiden keskelle. Tulos on riipaiseva; kuvan keskiössä on usein lapsi. Kuvista heijastuu pienten lasten yritykset sopeutua järkyttävään todellisuuteen.
Ensimmäisenä näyttelypäivänä kaupungintalolla monet kävijät tulivat syvästi liikuttuneina kertomaan, että haluavat tuoda myös perheensä katsomaan näyttelyn. Moustafa vierailee myös muutamassa koulussa Kauniaisissa.
Mielekäs tehtävä on tärkeä odottaessa
Moustafalle on myönnetty oleskelulupa Ruotsiin, jossa hän pääsee kohta aloittamaan kotouttamiskoulutuksen ja ruotsin kielen opiskelun. Monen muunkin tavoin hän on saanut odottaa tätä viisitoista kuukautta, ilman opiskelu- tai työmahdollisuutta. Moustafalle kuvien luominen on tuonut mielekkään tehtävän pitkän odotuksen kuluksi. Enää hän ei asu vastaanottokeskuksessa, mutta ihmisten auttamishalusta huolimatta hän tuntee olonsa yksinäiseksi.
– On vaikeaa löytää ystäviä, ihmisiä, jotka olisivat arjessa mukana.
Suomessa järjestettävän näyttelyn jälkeen hänen on tarkoitus matkustaa Irakiin tapaamaan perhettään, jota hän ei ole nähnyt yli vuoteen. Hän tekee kaikkensa saadakseen heidät luoksensa Ruotsiin.
– Vielä se onnistuu, mutta tähän kuluu paljon aikaa, hän sanoo.
Näyttely on nähtävissä 31.1.-18.2. kaupungintalon näyttelytilassa, kirjastossa ja Uuden Paviljongin lämpiössä.