| YLEINEN - ALLMÄN

Kolumni: Kalifornialaisia mietteitä ennen koulujen alkua

Los Angeles hurmaa ja humalluttaa uskomattoman korkeilla huojuvilla palmuilla, vihreillä kukkuloilla, pitkillä rannoilla ja valtavalla Tyynellä valtamerellä. Santa Monicassa asuva suomalainen perhe kertoo minulle uskomattoman ystävällisistä ja luovista kalifornialaisista ihmisistä, mutta he kertoivat myös ihmisistä, jotka elävät yli omien varojensa.

Jo silloin, kun lapsi on pieni, otetaan ensimmäinen askel yliopistopaikan turvaamiseksi. Joko väki maksaa kalliisti paikasta yksityiskoulussa tai muuttaa kalliille asuinalueelle, jossa julkiset koulut ovat korkeatasoisia. Lasten urheiluharrastuksiin kannattaa panostaa, koska myös sen avulla voi päästä yliopistoon. Vierailuni aikana University of Southern California (USC) oli lahjusskandaalin syövereissä. Eräät perheet olivat maksaneet suuria summia omien lastensa opiskelupaikasta. Tämä siis tavallisen lukuvuosimaksun 50 000 dollarin lisäksi. Vaikka stipendejä ja tukea olisi, on useimmille käytännössä mahdotonta opiskella korkeakoulussa.

Vierailin hienoissa kouluissa eteläisessä Los Angelesissa, kouluissa, joissa muun muassa LA Kings jääkiekkojoukkueen pelaajien lapset käyvät. Amerikkalaisissa kouluissa on juuri nyt innostuttu kielikylvystä ja erityistarpeita vaativien lasten inkluusiosta. Tapaan siellä hienoja opettajia, jotka puhuvat jokseenkin samalla tavalla kuin hyvät opettajat Suomessa.

Pelko on kuitenkin sellainen asia, johon reagoin. Se on läsnä enemmän kuin suomalaisessa koulussa. Monet puhuvat joukkosurmista kouluissa, pahoinvoinnista, kouluista, joissa on metallinpaljastimia. Suomalaisen Kalifornialaisia mietteitä ennen koulujen alkua koulun menestystarinan taustalla olevaa luottamuksen kulttuuria ei täällä ole. Eniten minua järkyttävät kodittomat, joita on joka puolella, ja jotka makaavat peittojen alla vielä varhain aamulla Tyynen valtameren rannan puistoissa. Los Angelesin alueella on 30 000 koditonta lasta.

Suurimman vaikutuksen minuun tekee vierailu Oxnardin koulupiiriin. Siellä noin 90 prosenttia lapsista on köyhistä oloista, useimmilla on meksikolaistausta. Alueen johtaja on visionääri ja piirissä on suomalaistyyppinen opetusohjelma. Täällä koulu tarjoaa lapsille ruokaa ja vaatteita, mutta he työskentelevät luovasti myös lukemisessa, ja paikallinen luonto, tavat ja historia otetaan huomioon opetuksessa tavalla, joka on epätavanomaista Yhdysvalloissa. Koulu nähdään täällä osana yhteiskuntaa, ja kaikki oppilaat saavat tehdä jotain, josta ovat innostuneita, kaikki oppilaat otetaan huomioon.

Kotona taas luen Jorma Ollilan kolumnin, joka oli julkaistu LA Timesissa matkani aikana. Hän korostaa, kuinka suomalainen koulutus on saavuttanut tuloksia, vaikka siihen sijoitetaan vähemmän varoja kuin Yhdysvalloissa. Jaamme kakun paremmin, hän sanoo, ja saavutamme siten parempia tuloksia ja onnellisemman väestön. Amerikassa kuitenkin näin joissain kouluissa intohimoista suhtautumista asioihin ja tästä me suomalaiset voisimme ottaa opiksi.

HEIDI BACKMAN

SIVISTYSTOIMENJOHTAJA

Heidi Backman tutustui parin viikon matkalla maalis-huhtikuussa opetustapoihin Yhdysvalloissa. Hän on julkaissut havainnoistaan kymmenen juttua omalla LinkedIn-profiilisivustollaan.

KÄÄNNÖS: JUHANI HEIKKILÄ