Pandemia on vaatinut paljon eläkeläisiltä. Tartuntoja Kauniaisissa on ollut vähän, mutta eristäytyminen ja turvattomuuden tunne ovat käyneet voimille ja vaikuttaneet elämäniloon.
Näin tilanteen ilmaisee Filip Hamro-Drotz, joka on Grankulla svenska pensionärer GSP:n puheenjohtaja.
– Olemme kannustaneet jäseniä olemaan aktiivisesti yhteydessä jonkun toisen tai toisten jäsenten kanssa, jotta yritämme lievittää vastentahtoista yksinolon tunnetta.
Pandemian aikana yhdistys täyttää 45 vuotta, ja syksyksi ajateltu juhla on peruttu.
– Olimme jo valmistautuneet suureen musikaaliseen tapahtumaan lokakuussa, ja mukaan oli kutsuttu artisteja, mutta koimme, että valitettavasti tätä ei voida järjestää epidemian takia. Juhlia vietämme julkaisemalla juhlateoksen, joka jaetaan kaikille yli 600 jäsenelle.
Yhdistyksen ohjelmaa peruttiin keväästä lähtien, mutta toiminta on jälleen käynnissä joskin rajoitetussa muodossa.
– Useista perinteisistä toiminnan muodoista, joihin liittyi runsas osanotto, ja muun muassa juhlia, piti luopua. Voi sanoa, että etenemme puolivaloilla. Mutta johtokunta on perusteellisen tutkimuksen jälkeen päättänyt, että ainakin säännölliset tiistaitapaamiset pidetään. Niihin on kutsuttu arvostettuja luennoitsijoita. Tarjoilua ei järjestetä, ja tilaisuuksiin pitää ilmoittautua etukäteen, mutta kokeilemme tätä myönteisellä mielellä.
Syksyn ohjelma perustuu pitkälti 18:aan harrastusryhmään. Ne toimivat pienemmissä piireissä ja myös ulkosalla.
– Ilolla olen huomannut innostuksen kasvaneen useissa ryhmissä, ja että muutamia uusia ryhmiä on perustettu, ja järjestämme pienille ryhmille myös retkiä lähiseudulle, kertoo Filip Hamro-Drotz.
Pandemian aikana on omaksuttu uusia tapoja, joita voidaan hyödyntää myös tulevaisuudessa.
– Koska osanottajien määrä tapaamisissa on tarkasti rajoitettu enintään 50:een osanottajaan, kun meillä aiemmin oli 100–150 läsnäolevaa, olemme alkaneet suoratoistaa tiistaikokouksia. Tämä tarjoaa jäsenille mahdollisuuden virtuaalisesti ja reaaliajassa seurata tapaamisia omien tietokoneittensa ruudulta. Tämä on meille suuri uutinen, kertoo Filip Hamro-Drotz.
Hän huomauttaa, että myös johtokunta on kokoontunut virtuaalisesti. Hänen mukaansa uusi tapa todennäköisesti jatkuu, jotta entistä useammat jäsenet saavat mahdollisuuden osallistua toimintaan.
– Virtuaalinen kohtaaminen ei kuitenkaan voi korvata fyysistä tapaamista, vaan voi ainoastaan täydentää sitä. Jäsenet arvostavat toisten kohtaamista fyysisesti ja turvallisesti niin usein kuin mahdollista. Tämä on tärkeä osa eläkeläisen elämää, hän huomauttaa.
Onko pandemia tuonut mukanaan mitään hyvää?
– Tuntuu siltä, että yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden tunne yksittäisten jäsenten välillä on vahvistunut, hän pohtii.
Elinkelpoinen GSP on saavuttanut keski-iän ja voi puheenjohtajan mukaan oikein hyvin, kiitos jäsenten erinomaisen yhteistoiminnan. Toiminta on vuosien aikana monipuolistunut. Juhlien ja säännöllisten tiistaikokoontumisten lisäksi erityisesti harrastusryhmät ovat kasvaneet.
Miltä näyttää yhdistyksen tulevaisuus? Mihin haluat panostaa?
– Meille on eduksi, että elämme pienessä yhteisössä. Meillä on läheiset ja hyvät suhteet keskenämme ja kaupungin päättäjien kanssa. Etäisyydet ovat pienet ja yhteisymmärrys on helppo saavuttaa. Ennen muuta haluan panostaa siihen, että yhdistyksen aktiivien erinomainen yhteistoiminta jatkuu. Tähän liittyen haluamme panostaa siihen, että yhteiskunnassa on entistä parempi ja oikeutettu ymmärrys, että vanhemmat ovat oikeasti hyvä resurssi kaupungille.
Yhteiskunnalliset kysymykset kiinnostavat
Filip Hamro-Drotz on johtanut GSP:tä kolme vuotta. Hänestä yhteistyö ja edunvalvonta ovat tärkeitä asioita. Yhdessä suomenkielisen eläkeläisyhdistyksen kanssa GSP on aktivoitunut ja yrittää vaikuttaa, jotta rautatieasemalla asemalaiturin ja junan rappusen välistä kynnystä madalletaan eli junaan on helpompaa nousta ja junasta on helpompi poistua.
Miten asia on edennyt?
– Se ei ole edennyt millään lailla. Olemme tästä hyvin pahoillamme. Pyyntömme on täysin oikeutettu. Kauniaisten asemalaituria ei voi hyväksyä, ja se muodostaa riskin matkustajille, vanhemmille ja liikuntarajoitteisille, mutta myös lastenrattaiden tai painavien matkalaukkujen kanssa kulkeville.
– Erityisesti lännen suuntaan matkustavien tilanne on hyvin huono, hän sanoo. Asemalaiturin ja junan kynnyksen lisäksi laiturilta ei ole turvallista poistumis- tai saapumisreittiä. Jyrkät rappuset johtavat alikulkutunneliin ja ulos tai laiturille. Radan yli johtaa vaarallinen 200 metrin reitti laiturin toisessa päässä. Siis: tarvitaan henkilöhissi, joka vie ihmiset laiturille!
Onko teillä suunnitelmia esittää useammin kannanottoja erilaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin? Mikä on tällä haavaa lähimpänä?
– Kyllä, tarvittaessa. Usein on kyse käytännöllisistä ongelmista. Olemme vaikuttaneet, että kauppakeskukseen on avattu yleinen WC, ja että kaupunki on esimerkillisellä tavalla panostanut katujen turvallisuuteen.
Vierailumahdollisuuksia Villa Bredaan pitää hänen mukaansa parantaa: enemmän pysäköintipaikkoja ja parempia mahdollisuuksia liikkua kaupungissa julkisilla kulkuvälineillä.
– Toivomme myös, että kaupunki vaikuttaa tärkeiden toimintojen ja palvelujen, esimerkiksi terveysaseman, apteekin, pankkien ja niin edelleen pysymiseen Kauniaisissa, ja että liikkuminen julkisilla kulkuvälineillä Kauniaisten ja lähikuntien välillä paranee.
Miten koet yhteistyön suomenkielisten eläkeläisten kanssa? Onko teillä tarpeeksi yhteisiä kokoontumisia?
– Meillä on avoimet ja hyvät suhteet lähinnä yhdistysten puheenjohtajien ja hallitusten välillä. Olemme sopineet, että kumpikin yhdistys jatkaa oman ohjelmansa mukaisesti, mutta että pidämme toisemme jatkuvasti ajan tasalla. Yhdistykset voivat saada lisää intoa toisen ohjelmista. Edunvalvonta-asioissa yritämme kuitenkin toimia yhdessä.
KÄÄNNÖS: JUHANI HEIKKILÄ