Keväällä etäopetuksen jälkeen tiesimme, että suurin osa oppilaista oli selviytynyt hyvin, mutta aavistimme, että mahdolliset ongelmat voivat näkyä vasta myöhemmin.
Näin totesin edellisessä kolumnissani Kaunis Granissa elokuussa.
Nyt marraskuussa näemme valitettavasti osan näistä pahaenteisistä merkeistä entistä selvemmin. Huomaamme nyt epidemian jättämät jäljet, vaikka oppilaat ovat syksyllä saaneet käydä koulua, saaneet kouluruokaa, saaneet tavata luokkatovereita ja muita oppilaita ja saaneet yhdessä touhuta fyysisten toimintojen ja harrastusten parissa. Toisin sanoen he ovat tehneet sellaisia asioita, joiden tiedämme olevan tärkeitä lapsille ja nuorille.
Kauniainen on pieni yhteisö, ja on hankalaa tehdä pitkälle meneviä päätelmiä asioitten suhteesta, mutta yhdessä pääkaupunkiseudun kollegojen kanssa näemme koko alueelle yhtenäisiä kuvioita. Etäopetuksen aikana kotien merkitys kasvoi lasten hyvinvoinnissa ja oppimisessa. Tämä tarkoitti, että useimmat oppilaista selviytyivät tilanteesta hyvin. Mutta osa lapsista asui kodissa, jossa joutuivat kärsimään työttömyydestä tai jostain muusta haavoittuvuudesta.
Asiakkaitten määrä esimerkiksi oppilashuollossa ei näytä kasvaneen, mutta havaitsemme, että lapsia ja nuoria vaivaavat ongelmat ovat suurempia kuin aiemmin. Kaupunkialueella kokoontuu entistä suurempia ja entistä nuorempien lasten muodostamia ryhmiä kuin aiemmin. Olemme nähneet levottomuuksia ja entistä suurempia taipumuksia ongelmakäyttäytymiseen ja huumeiden käyttöön.
Kyse on tietysti nuorten tavasta kamppailla epidemian aikana esiintynyttä yksinäisyyden tunnetta vastaan. Mutta se on myös merkki perheiden haavoittuvaisuudesta. Osa nuorista reagoi testaamalla rajoja. Keväällä priorisoimme kansallisten suuntalinjojen mukaisesti pienempien lasten lähiopetusta. Esimerkiksi lukiolaiset etäopiskelivat koko kevään. Mutta tutkimuksista näemme, että lukiolaiset kärsivät eniten rajoituksista. Pienemmät lapset olivat tyytyväisempiä perhe-elämään ja kotikouluun, mutta vanhemmat koululaiset olivat riippuvaisempia ystävien tapaamisesta.
Kauniaisissa olemme panostaneet tänä vuonna paljon nuoriso-ohjaajiin, jotka liikkuvat ulkona alueilla, joissa nuoret kokoontuvat. Mutta he työskentelevät myös virtuaalisesti nuorisotyön parissa, jotta tavoittavat niin paljon nuoria kuin mahdollista.
Myös kouluissa on ollut käytettävissä nuoriso-ohjaajia. Yritämme viimeiseen asti pitää koulut ja harrastustoiminnan avoinna, koska tiedämme kevään sulkemisten jälkeen, miten tärkeää harrastustoiminta on nuorille.
Yhtenä yhteisenä ilonaiheena oli kaikille niille peruskoulunsa päättäneille oppilaille, että he löysivät jonkinlaisen jatkokoulutuspaikan myös tänä vuonna. Silti nuorisotyöttömyys on ennätyksellisen korkealla tasolla. Se oli ennätyksellisen alhaalla ennen pandemiaa.
Pitkän aikavälin moniammatillisessa yhteistyössä nuoret ja perheet on asetettu keskiöön. Tämä toiminta on tärkeämpää kuin koskaan, jotta ehkäisemme syrjäytymistä. Syksyn aikana olemme laajassa yhteistyössä ja osallistavalla tavalla työstäneet yhdessä kaupungin uutta nuorten ja lasten hyvinvointisuunnitelmaa. Siinä tulemme nostamaan esille useita tärkeitä toimenpiteitä.
On kuitenkin tärkeää ymmärtää, ettei ole yksinkertaisia ratkaisuja. Samalla voimme kaikki olla osallisena lapsiystävällisen kaupungin kehittämisessä yrittämällä todella nähdä ja kuunnella lähellämme olevia lapsia ja nuoria.
HEIDI BACKMAN
SIVISTYSTOIMENJOHTAJA
KÄÄNNÖS: JUHANI HEIKKILÄ