| Historia -

Juttusarja kaupungin rakennuksista: Betlehem-kirkko Kauniaisissa

Aivan Kauniaisten keskustan vieressä seisoo punainen tiiliskivikirkko korkeine torneineen. Lapset ovat sanoneet, että kirkko näyttää oikealta kirkolta. Talvella se on erityisen kaunis kirkkaasti valaistun kirkontornin ansiosta. Näin se näyttää vanhalta postikortilta.

Kun Kauniainen perustettiin vuonna 1906 ja huviloita rakennettiin, väkeä muutti ja palvelut alkoivat toimia ja sujua pienissä kaupoissa. Oli myös koulu (Grankulla samskola), VPK-toimintaa, asemarakennus, ja kaikki keskustassa rautatien lähistöllä. Silloin heräsi ajatus lähiseudun kirkosta. Vastuun kirkosta kantoi Helsingin metodistiseurankunta. Se oli aiemmin rakentanut lastenkodin omalle suurelle tontille Yhtiöntiellä. Lastenkoti vihittiin käyttöön tammikuussa 1912, ja sitä on sen jälkeen kutsuttu Hurtigin lastenkodiksi seurakunnan papin Karl Hurtigin kunniaksi. Vuonna 1964 lastenkoti muutettiin säätiöksi ja nimettiin Hemmet för Värnlösa barn i Grankullaksi (Kauniaisten Viattomien lasten koti).

Tunnettu ruotsalainen lastelaulujen säveltäjä
Alice Tegnér (keskellä kuvaa) vieraili Hurtigin
lastenkodissa kauniaislaisen Carin von Weissenbergin kutsusta. Vierailun kunniaksi pidettiin konsertti, jossa lauloi Benna Lemon-Brundin (oikealla). Kuva julkaistiin 1939 lehdessä De Värnlösas jul.

Kesällä 1912 pastori Hurtig huomasi, että kasvavalla huvilayhdyskunnalla oli tarve lisätä jumalanpalveluksia. Helsingin Metodistiseurakunta päätti silloin vuokrata yhteiskoulun voimistelusalin toistaiseksi hintaan 12 markkaa kerralta. Toiminnan alku sujui hyvin. Pastori Hurtig saattoi ilmoittaa, että väkimäärä oli ollut sangen suuri ja että lapsille oli myös järjestetty pyhäkouluja.

Kolehtia kerättiin kapellirakennuksen rahastoon. Edettiin varovasti, sillä kirkko kuulosti liian suurelta. Rakennustöitä ei saanut aloittaa ennen kuin pääomaa oli 10 000 markkaa.

Kauniaislainen Einar Cronstedt aloitti oman keräyksen. Se innosti monia kauniaislaisia. Kun rahaa oli kertynyt kaikkiaan 22 000 markkaa, tilattiin piirustukset arkkitehti Atte Willbergiltä. Betlehem-kirkko vihittiin Kauniaisissa käyttöön 10. kesäkuuta 1917. Helsingin metodistiseurakunta omisti kirkon vuoteen 1960, jonka jälkeen se siirtyi Kauniaisten ruotsinkieliselle metodistiseurakunnalle lahjoituksena.

Toiminta kirkossa on monipuolista ja avointa. Muiden seurakuntien edustajia toivotetaan tervetulleeksi. Kirkkorakennusta on korjattu, nykyaikaistettu ja laajennettu. Lisärakennuksen ansiosta vuonna 1968 saatiin iso kokoontumistila, jossa on järjestetty hyvin suosittuja basaareja, joissa Kauniaislaiset vauvasta vaariin ovat olleet vierailleet.

Kirkkosali ei ole suuri, mutta sinne mahtuu hämmästyttävän paljon vieraita. Nerokkaasti keksittiin tapa lisätä tiloja kirkonpenkkien vinoon sijoittamisella, vähän kuin sattumalta. Tällä tavalla kirkkosalin keskiosaan saatiin lisää tilaa. Penkkien asettelu lisäsi yhteisöllisyyttä, ja tarjosi uuden näkymän alttaritauluun. Hanna Rönnberg on maalannut alttaritaulun. Hän kuului vuosisadan vaihteessa ahvenanmaalaiseen nk. Önningeby-ryhmään. Ryhmää johti tunnettu taiteilija Victor Westerholm. Altaritaulussa on lause ”Herra on minun paimeneni”. Taulussa on kuvattu Jeesus ja pieni lapsi hiekkatiellä vehreässä maisemassa. Teos paljastettiin 1919. Sitä voidaan myös pitää symbolina tontilla aiemmin olleesta lastenkodista. Alttaritaulun symboliikkaa ymmärtävät myös monet pakolaisista ja maahanmuuttajista, jotka ovat vierailleet pienessä kodikkaassa tiilikirkossa suurten ja pienten lastensa kanssa.

Betlehem-kirkko maalaismaisemassa 1920-luvulla. Kirkon alapuolella näyttää olevan runsaasti
marjapensaita. Rautatien kiskot näkyvät hyvin valoisalla niityllä. Tontti ja matalakattoinen talo
ovat kirjattu nimelle Modig vuodelta 1940 peräisin olevasta tonttikartasta.

Kirkkosalin vieressä sijaitsevaa salia kutsutaan ”roosaksi huoneeksi”. Perusteellisessa remontissa huone maalattiin valkoiseksi alkuperäisen värin mukaisesti. Sali on ollut mukana monissa tehtävissä. Muun muassa tilapäisenä luokkahuoneena keskuskansakoululle (nykyisin Mäntymäen koulu) kun sitä rakennettiin 1950-luvulla alussa.

Eräässä vaiheessa tila annettiin Ekorrbackenin päiväkodille, ja vuokratulot olivat tervetulleita. Tässä vaiheessa voidaan muistuttaa, että Hurtigin lastenkodin tontilla oli pitkään ollut oma koulurakennus. Nykyisin paikalla on rivitalo osoitteessa Kirkkotie 14- 16. Mäen korkeammilla paikoilla on nykyinen päiväkoti, joka on kooltaan pieni verrattuna vuoden 1912 versioon, joka purettiin 1960-luvulla.

Paikalla on nykyisin Casa Seniori. Poissa ovat sauna ja pesutupa, sikala, kanala, puuliiteri ja talo lastenkodin henkilökunnalle. Lastenkodin puutarha kirkon vieressä oli suuri ja ylettyi pitkälle nykyiseen Thurmanin puistoon. Lasten lukumäärä oli suuri. Saattoi olla yli 40 lasta, jotka piti ruokkia perunoilla, vihanneksilla ja marjoilla. Vanhat valokuvat kertovat, miten perunapeltoa käännettiin kirkon vasemmalla seinustalla. Ja kuinka lapset olivat puhdistamassa ja poimimassa mansikoita kirkon alapuolella.

Maanviljelyyn liittyvät työt ovat sittemmin hävinneet lähistöltä. Tuki ja apu eivät kuitenkaan ole hävinneet minnekään. Sellaista se oli alussa ja sellaista se on edelleen. Ihmiset tekevät tärkeää tervetullutta vapaaehtoistyötä, ja se on ominaista pienelle Kauniaisten kunnalle, lähellä asukkaitaan. Talkootyötä ja korjauksia on tehty reilussa talkoohengessä taitavien seurakuntalaisten ja seurakunnan ystävien avulla.

Betlehem-kirkko on vapaakirkko ilman taloudellista suhdetta kuntaan. Se ei kerännyt kirkollisveroa. Kirkon toiminta perustuu keräystuottoihin ja avustuksiin. Monessa se on aika lailla samanlainen kuin evankelis-luterilainen seurakunta. Yhteistyö on sujunut näiden kahden seurakunnan välillä Kauniaisissa hyvin. Kauniaisten evankelis-luterilainen kirkko valmistui 1983. Kauniaislaiset pitivät siihen asti Betlehem-kirkkoa ”omana kirkkonaan”. Useampi sukupolvi oli tottunut siihen.

Kun Kauniainen yhtäkkiä 1960-luvulla sai tuhansia uusia asukkaita, ymmärrettiin metodistiseurakunnassa heti, että piti alkaa järjestää vapaa-ajan toimintaa nuorille. Club Dominiquena tunnettu nuorten vapaa-ajan toimintapaikka toimi vuodet 1956-68 Gresantiellä suuressa huvilassa. Bensowin säätiö omisti sen. Dominique kerhoa pidettiin ensimmäisenä oikeana nuorison paikkana koko maassa. Nykyisin se tunnetaan tyttöjen huvilana, jossa toiminta on avointa tytöille. Barnavårdsföreningen -yhdistys vastaa toiminnasta.

Kun Betlehem-kirkon sivurakennus valmistui, Club Dominiquen toiminta muutti sinne vuonna 1968. Ja kun Kauniainen korjasi vanhan yhteiskoulun 1970-luvulla, siitä tuli kunnallinen nuorisotalo. Suurin osa nuorisotoiminnasta keskittyi silloin Asematielle.

Paikallishistoriallisessa arkistossa Villa Junghansissa on suuri osa joululehdestä De Värnlösas Jul (viattomien joulu). Lehdet kertoivat seurakunnan työstä, lasten kokemuksista, mielenkiintoisista vieraista ja niissä oli myös vanhoja kuvia ja tarinoita Kauniaisista. Lastenkodin lapset myivät usein lehteä joulukuussa, kun he kävelivät ryhmissä ympäri kuntaa tuomassa joulutervehdystä lastenkodista.

Betlehelm-kirkko sai erinomaisen paikan Kauniaisissa. Punainen tiilien väri sopii erinomaisesti vihreää luontoa vasten. Paikalle tuotiin 80 000 tiiltä alkaen vuoden 1916 huhtikuussa (17.4. 1916). Tiilet tuotiin junalla Jokelan tiilitehtaalta Kauniaisten asemalle, josta matkaa ei ollut enää hiekkatietä pitkin paljolti jäljellä kirkolle. Kirkko on yli 100-vuotias ja vanha hiekkatie on nykyään asfaltoitu. Paljon on säilynyt, mutta paljon on muuttunut.

CLARA PALMGREN

CLARA.PALMGREN@KOLUMBUS.FI

KÄÄNNÖS: JUHANI HEIKKILÄ

Lähteitä: Artikkeleita Kaunis Granissa/ Historia, lastenkodista Kauniaisissa ja Kauniaisten ruotsalaisen metodistiseurakunnan kirjasta En dröm blev verklighet: Betlehemskyrkan i Grankulla 90 år (julkaistu 2007).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *