| URHEILU - IDROTT

Mies GrIFK:n käsipallomenestyksen taustalla täytti 60 vuotta – Jari Henttosen vuosikymmenen kestäneen työn jälki näkyy vielä tänäkin päivänä seurassa

Kauniaisten Luolassa pelatun ylemmän jatkosarjan viimeisessä ottelussa GrIFK:n miesten edustusjoukkue lahjoitti kahdelle kuusikymppiselle päivänsankarille maalatut näköistaulut, jotka on taiteillut Sami Paasonen.

Helmikuussa 60 vuotta täyttäneen Mikael Källmanin legendaarinen ura on kaikkien lajia seuraavien tiedossa, mutta moni ei välttämättä tiedä miten ikätoveri Jari Henttosen työpanos on vaikuttanut seuran menestykseen. Käsipalloliiton entisen puheenjohtajan Jari Henttosen oma pelaajaura ei vedä läheskään vertoja saavutuksille, joihin hän ylsi kentän ulkopuolelta.

Jari Henttonen GrIFK Elitin puheenjohtajan Kristoffer Aspelinin ja GrIFK:n käsipallojaoston puheenjohtajan Jenny Segersvenin välissä.

Hän muistelee aloittaneensa käsipallon 1970-luvulla GrIFK:n junioreissa.

– Junnuaikana parhaaksi saavutukseksi taisi jäädä C-junnujen SM-hopea. Pelasin yhteensä 10 kautta miesten sarjoissa, joista viisi SM-sarjassa. Jonkinlainen vaihtomies mä oon ollut, eikä silloin vielä ollut Granillakaan rahkeita mitaleille. Paras sijoitus oli viides, vuodelta 1989.

Uusia tuulia GrIFK:n käsikseen alkoi puhaltaa kaudella 1991/92. Vasta nimetty päävalmentaja Patrik Roos kehotti Henttosta ryhtymään joukkueenjohtajaksi Michael Steniuksen rinnalle, ja loppu on historiaa:

– Otettiin yhdeksän vuoden aikana neljä hopeaa ja neljä pronssia, ja vikana vuonna 1999 voitettiin Suomen mestaruus! Voi suoraan vetää johtopäätöksen, että olin huomattavasti tehokkaampi kentän laidalla, Henttonen naurahtaa.

GrIFK Elit muisti myös GrIFK:n päävalmentajaa Mikael Källmania merkkipäivän kunniaksi. Taulussa Källman poseeraa Saksan Bundesliigajoukkue TUSEM Essenin väreissä. Vasemmalla Kristoffer Aspelin ja oikealla Granin maalivahtilegenda Christian
Segersven.

Steniuksen kanssa Henttonen veti kahteen pekkaan GrIFK:n edustusjoukkuetta ja molemmat olivat myös seuran hallituksessa. Työnjako oli toimiva ja työpari toimi tiiviisti yhdessä.

– Hallinnolliset asiat oli mulla, asioiden ideointi, junailu ja innovointi tuli enemmän Ickukselta, joka oli myös rahankeruun ykköstykki. Vedettiin kovalla hartaudella ja sitoumuksella. Mä olin ehkä vähän lähempänä joukkuetta ja Ickus junaili monia muita asioita. Yhdeksän vuoden mitaliputken ja kauan jahdatun Suomen mestaruuden toteutumisen jälkeen oli aika hypätä suosiolla sivuun. Homma tuli hoidettua kunnialla päätökseen.

– Päätettiin jo vuotta aiemmin, että tämä on viimeinen vuosi. Huomattiin, että ei ole olemassa mitään muuta tietä kuin ammattimaisuus hoitaa asioita. Päästiin amatööritasolla mielestämme niin pitkälle kuin mahdollista. Siihen aikaan ei tullut kuuloonkaan, että olisi ollut seuroissa ammattilaisia millään tasolla, missään tehtävässä.

Henttosen mukaan maailma on edennyt niistä ajoista paljon ja juuri oikeaan suuntaan. Käsipallosta on tullut ammatti jo kymmenille suomalaisille ilman, että he ovat pelaajia.

– Silloin sellaista mahdollisuutta ei edes ollut. Toisaalta tilanne oli myös se että, tehtävät Suomen teollisuuden parissa ja perhe vei aikansa. Ja sitten kuten sanottu, siinä kohtaa tuntui, että tää oli nähty, Henttonen muistelee.

Käsipallon pelaamista Henttonen on jatkanut harrastemielessä eri sarjatasoilla ja ikämiehissä. 60 vuotta täyttäminen avaa vielä uuden mahdollisuuden tavoitella vielä yhtä saavuttamatonta unelmaa:

– Olen periaatteessa kokenut kaiken SM-sarjasta kolmosdivariin ja kaikki mahdolliset karsintasarjatkin niissä väleissä. Sellaisia pelaajia ei kai kauhean paljoa ole. Nyt kun olen siirtymässä 60-vuotiaiden sarjaan, toivon että saataisiin pelattua kuusikymppisten SM-turnaus. Yksi minun unelma on nimittäin voittaa vielä pelaamallakin kultamitali!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *