– Enemmän saa kuin antaa. Näin asiasta kertoo Arja Kalmari, joka on vanhuksien seurana, kun nämä lähestyvät elinkaaren päätä. Hän on yksi vapaaehtoisista Suomen Raamattuopiston Säätiön saattohoitoprojektissa Lohtua läsnäolosta.
Projekti rekrytoi ja kouluttaa vapaaehtoisia vanhusten tueksi hoivakotiin, kun kuolema lähestyy.
Voi kenties luulla, että ihmisen kuoleman näkeminen on raskasta. Mutta sitä se ei ole, vakuuttaa Lea Mäkeläinen, joka on toinen vapaaehtoisista, jotka Kaunis Grani tapasi Villa Bredassa joulukuussa.
– Täällä aina voimaantuu. Aina lähtee täältä kevein kengin. Siihen, mihin antautuu, tulee voima, rakkaus ja mielenrauha, Lea Mäkeläinen sanoo.
Eläkeläisillä Mäkeläisellä ja Kalmarilla on takanaan pitkä kokemus vapaaehtoistyöstä. Kumpikin halusi jotain tekemistä eläköitymisen jälkeen, ja vapaaehtoistyö oli luonnollinen valinta. Se antaa enemmän kuin ottaa.
Mäkeläinen sai pitkän saattohoitokoulutuksen jo vuosia sitten Espoon kaupungin ja seurakuntien järjestämänä. Vapaaehtoiset voivat tavata saattohoidon vaiheessa olevaa tai yksinäistä vanhusta pidemmän aikaa säännöllisesti, tai heille voidaan soittaa hoivakodista, kun apua tarvitaan heti. Kyse voi esimerkiksi olla läheisistä, jotka kaipaavat lepoa ja toivovat, että joku vapaaehtoisista voi tulla ja istua kuolevan seurassa, kun he eivät itse voi olla läsnä.
– Näyttää siltä, että tämä toimii hyvin. Soitetaan yhdelle, ja jos hänelle ei sovi, niin sitten seuraavalle, Arja Kalmari kertoo.
Miten käytännössä toimitaan?
– Se riippuu ihan ihmisestä. Puhuuko hän vielä? Voi olla, ettei vaihdeta sanakaan. Silittelen, hyräilen, laulan. Ihokosketus on tärkeää, syli on tärkeää. Minulle on tärkeää, että saan sylistä luovuttaa kuolemalle. Ihminen on saanut alkunsa sylissä, on syntynyt syliin, niin voiko olla parempaa lähtöä kuin saada lähteä sylissä? Lea Mäkeläinen sanoo.
Kuolevan tukena
Raamattuopiston säätiön kolmivuotisessa projektissa rekrytoidaan ja koulutetaan saattohoidon vapaaehtoisia sekä välitetään vapaaehtoisia pääkaupunkiseudun ja Länsi-Uudenmaan hoivakodeille. 24 hoivayksikköä on hankkeessa mukana. Vapaaehtoiset ovat kuolevien seurana ja tarvittaessa heidän vierellään loppuun asti.
Hoivakodeissa projekti on otettu vastaan hyvin, ja se on saanut myönteistä palautetta, kertoo projektin kouluttaja Kaisa Timperi. Tällä haavaa projektissa on noin 50 aktiivista vapaaehtoista. Tähän mennessä on noin sata ihmistä osallistunut starttikoulutukseen.
Lohtua Läsnäolosta järjestää vapaaehtoisille myös syventäviä koulutuksia pari kertaa vuodessa. Villa Breda tukee vapaaehtoisiaan kutsumalla heidät säännöllisesti tapaamaan toisiaan ja virkistymään yhdessä.
– Se merkitsee paljon, luo yhteisöllisyyttä, sanoo Arja Kalmari.