| Historia -

Taloa jäljittämässä

Aina silloin tällöin ihmiset ottavat yhteyttä ja kysyvät, onko Kauniainen kiinnostunut vanhoista valokuvista, piirustuksista, kirjeistä, päiväkirjoista…

He ovat ehkä kuulleet paikallishistoriallisesta arkistosta tai löytäneet sen ”netistä”.

Lähes kaikki ne ovat ainakin katsomisen arvoisia!

Näin tapahtui mm. toukokuussa 2012 jolloin B. Sandström tuli arkistoon mukanaan pussillinen valokuvia, jotka hän oli löytänyt äitinsä kätköistä tämän kuoleman jälkeen. Suurin osa oli tuntemattomia, mutta jotkut valokuvista olivat kiinnostavia.

Wuoriston karttaan Kauniaisista 1924–27 on piirretty hyvin erikoisen muotoinen rakennus aivan hautausmaan luoteisnurkan viereen. Ja nyt ilmestyi yht´äkkiä valokuva tuosta talosta! Joissain valokuvissa oli myös henkilöitä jotka olivat asuneet talossa, heidän joukossaan B. Sandströmin äidinisä Gustav Adolf Fagerholm.

Kävi ilmi, että talo seisoi kunnan maalla. Tyttärenpoika kertoi että Gustav Fagerholm työskenteli hautausmaan vahtimestarina. Hänen vaimonsa Teresa piti pesutupaa kotona. Nämä tiedot antoivat virikkeen tutkia lisää ja kertoa paikasta enemmän.

Stockmannin raunio

Kun Ab Grankulla oli perustettu vuonna 1906, osti yhtiö suuria alueita sieltä mihin kaupunkimme oli sittemmin tuleva. Palstakartalle vuodelta 1907 on piirretty jo iso määrä tontteja Bembölentien varrelle, joka on yksi Kauniaisten vanhimpia teitä.

Tontit 112–115 Ab Grankulla myi kauppakirjan mukaan Herra Konsuli Frans Stockmannille 20.000 Suomen markalla, yhteensä 4,61 hehtaaria.

Frans Stockmann alkoi rakentaa taloa mäen päälle. Siitä piti tulla valtava huvila, keskellä havumetsää ja näköala yli Glimsin tilan peltojen alhaalla laaksossa.

Rakentaminen keskeytyi kun Frans ja Edith Stockmann kuolivat vuosien 1919–20 suuressa influenssa-aallossa. Vain huvilan kivijalka on jäljellä, sitä kutsutaan Stockmannin raunioksi. 20. joulukuuta 1920, vain muutama kuukausi ennen kuolemaansa, teki Frans Stockmann lahjakirjan Kauniaisten kauppalanvaltuustolle:

”Niinä vuosina, jolloin olin Kauniaisten huvilayhdyskunnan jäsen, olin todistamassa poikkeuksellista yhteishenkeä ja tunsin itseni aina lämpimästi liikuttuneeksi siitä omistautuvasta työstä, joka nyt on johtanut yhdyskunnan korottamiseksi kauppalaksi…. ja annan täten omistamani palstat Kauniaisten kauppalalle.”

Kauppalanvaltuusto päätti 1926 perustaa osaan lahjoitusmaata kunnallisen hautausmaan. Se päätti myös ostaa pienemmän maaalueen paikasta johon tulisi tie Bembölentieltä hautausmaalle. Sen myi leskirouva Wilhelmina Henriksson, joka kuitenkin sai asua torpassaan kuolemaansa asti.

Sankarihaudat

Hänen maapalstansa vieressä ovat nykyään sankarihaudat. Hautausmaan portilta alkava suora tie johtaa hautausmaan vanhimpaan ja ensimmäiseen osaan.

Sen vihki käyttöön kesällä 1927 piispa Max von Bonsdorff ja ensimmäinen, joka sai täältä hautapaikan, oli venäläinen hoviministeri Voldemar (Wladimir) Freedericksz (josta kerroimmekin jo edellisessä osassa, joka käsitteli Kylpylää, josta tuli Kauniala).

Freedericksz tuli isiensä maahan 1920-luvulla ja asui jonkin aikaa Kauniaisten lähettyvillä Villa Linsénissä (oik. Villa Bergshamra), joka on edelleenkin Hammarbackenilla.

Hän oli loppuaikansa hoidettavana Kylpylässä (nykyinen Kauniala), jossa hän kuoli 1.7.1927.

Romaanin ainekset

Hoviministerin elämästä saisi ainekset romaaniin. Syntyneenä aatelistoon ja loistavaan uraan hän eli keisarillisen perheen välittömässä läheisyydessä, liikkui sen parissa vanhempana setänä ja käytti perheenjä- senistä nimeä mes enfants, (minun lapseni).

Hän tunsi heidät kaikki, hoiti heidän velkansa ja skandaalinsa, huolehti seremonioista ja tilaisuuksista, koruista ja kunniamerkeistä. Perhe omisti valtavia maa-alueita Karjalan kannaksella ja kahdeksan kotia Pietarissa.

Hänellä oli kaksi tytärtä mutta ei yhtään poikaa ja tytärten kuoltua 1945 ja 1950 Freederickszin vapaaherrallinen aatelissuku sammui. 75-vuotispäivänään 1913 hänet oli ylennetty Venäjän keisarilliseen säätyyn.

Kadonnut vieraskirja

Vähän yli kolme vuotta myö- hemmin kaikki tämä oli ohi. 15.3.1917 allekirjoitti keisari kruunustaluopumisasiakirjan, jonka Freedericksz varmensi nimikirjoituksellaan. Freedericksz luopui kaikista viroistaan 28.3. Hänen vaimonsa eli joitakin vuosia tuttujen luona Pietarissa, jossa hän kuoli syksyllä 1919.

Perheen koti poltettiin.

Freedericksz yritti päästä pois Venäjältä maksamalla suuren summan rahaa, mutta vasta elokuussa 1925 hän onnistui pääsemään tyttärineen Suomeen.

Se että hän etsiytyi Kauniaisiin voi johtua siitä, että seutu ja Kylpylä olivat tunnettuja Venäjän seurapiirissä. Sehän oli ehtinyt saada hoitoja ja levätä täällä vuosina 1910–1917, Kylpylän seitsemän ensimmäisen toimintavuoden aikana.

Hän ei luultavasti ollut ainoa joka etsiytyi pidemmälle Eurooppaan Kauniaisten kautta. Valitettavasti, valitettavasti Kylpylän vanha vieraskirja on kadonnut.

Vahakantinen vihko

Paikallishistoriallisessa arkistossa on musta vahakantinen vihko, johon kunnallinen hautaustoimisto merkitsi myydyt hautapaikat.

Ensimmäinen on hoviministerin, myyty 6.000 markalla. Kahdestoista on Wilhelmina Henrikssonin, joka kuoli 1929. Hänen haudastaan vastasi köyhäinhoito.

Hoviministerin komealla kiviristillä varustetussa haudassa on myös joitain hänen perheenjäseniään. Koska hänellä ei ole jälkeläisiä, on Kauniainen ottanut haudan hoitaakseen.

Viimeinen merkintä vahakantisessa vihkossa on hauta numero 275 vuonna 1953.

Gustav Fagerholm kuoli 29.4.1945 ja hän toimi vahtimestarina luultavasti 1930-luvulla. Vahtimestarin asunto oli e.m. talossa heti hautausmaan yläpuolella. Siellä asui myös muita kunnan työntekijöitä.

Talon u-muotoinen pohja näkyy vielä Meurmanin suunnitelmassa 1964, mutta sitten alue muuttui täysin.

16 pientaloa

Vanha talo revittiin. Kauniainen myi osan lahjamaastaan ja sinne rakennettiin 16 pientaloa. Bembölentieltä vedettiin ylös uusi tie, Krouvikalliontie.

Osa Stockmannin lahjamaasta on kuitenkin vielä kunnan omistuksessa, hautausmaana ja puistona. Keskellä metsää oleva iso kivijalka, joka on hämmästyttänyt monta sukupolvea, on puiston alueella.

Vanha talo sijaitsi suurin piirtein siinä missä nyt on Krouvikalliontien pysäköintipaikka. Otamme mielellämme vastaan lisätietoa talosta ja sen asukkaista.

Talon punaiseksi maalattu julkisivu näkyi hyvin alas Bembölentielle. Husets rödmålade fasad syntes bra ner till Bembölevägen.Talon punaiseksi maalattu julkisivu näkyi hyvin alas Bembölentielle.

Sandbackan torppa, valokuvattuna noin 1910, jolloin Kauniaisten näkymistä tehtiin monta postikorttia. Sandbacka torp, fotograferat ca 1910 då det gjordes många postkort av vyer i Grankulla.Sandbackan torppa, valokuvattuna noin 1910, jolloin Kauniaisten näkymistä tehtiin monta postikorttia.

Kartta vuodelta 1960, johon on merkitty talo, pesutupa  ja Stockmannin raunio. Karta 1960, där huset, tvättstugan och Stockmanns ruiner markerats.Kartta vuodelta 1960, johon on merkitty talo, pesutupa ja Stockmannin raunio.