| Historia -

Kolme kuvanveistäjää

1900-luvun alussa Kauniaisissa asui ja työskenteli lähes samaan aikaan kolme tunnettua kuvanveistäjää.

Kun Kauniainen alkoi saada ensimmäisiä asukkaitaan, tänne houkuteltiin muuttajia Helsingistä, ei ainoastaan lapsiperheitä, vaan myös kirjailijoita, taiteilijoita ja kuvanveistäjiä. Yrjö Liipola (1881–1971)

Yrjö Liipola syntyi suurperheen nuorimpana lapsena Koskella, joka sijaitsee vanhan historiallisen Hämeen Härkätien varrella.

Hän sai peruskoulutuksensa Turussa, mutta opiskeli myöhemmin myös Firenzessä, Roomassa, Berliinissä ja Pariisissa.

Liipola vastusti aktiivisesti kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikoffin ajamia asevelvollisuuskutsuntoja Suomessa. Tämän takia hän joutui viranomaisten epäsuosioon, ja hänen täytyi paeta Suomesta Unkariin, jossa hän eli lähes kolmekymmentä vuotta.

Yrjö Liipola saavutti Unkarissa suurta menestystä ja teki tilaustöitä sen aristokraatille. Läpimurto tuli kuitenkin sen myötä, että keisari Franz Josef osti yhden hänen tekemänsä pronssiveistoksen.

Hän sai lisäksi loistavat arvostelut veistoksestaan Vaaniskelija Venetsian biennaalissa.

Mutta Liipola kaipasi kotimaahansa ja hän muutti vuonna 1934 vaimonsa Mara de Foersterin kanssa Kauniaisiin, jonne hän rakensi renessanssityylisen huvilan.

Huvila sijaitsee Asematiellä vastapäätä uimahallia. Huvilassa oli paitsi hänen kotinsa myös ateljee, ja tässä ateljeessa hän valmisti sen uljaan Suomen Vapaudenpatsaan, joka sijaitsee Vaasan torilla. Kauniaisten hautausmaalla voi nähdä Liipolan tekemän veistoksen sankarihaudoilla.

Yrjö Liipola osallistui Mannerheimin ratsastajapatsaan suunnittelukilpailuun, mutta sillä kertaa ei jaettu mitään palkintoja ja hänen kilpailutyötään säilytetään nykyään Yrjö Liipolan taidemuseossa (koski.fi/ taidemuseo) Koskella. Patsaan omistaa Sotamuseo ja se esittää Mannerheimia pukeutuneena talvimantteliin.

Taidemuseossa Koskella voi tutustua yli kahteensataan Liipolan työhön. Museo on todella käynnin arvoinen! Yrjö Liipola ja hänen vaimonsa on molemmat haudattu Koskelle.

Felix Nylund (1878–1940)

Felix Nylund syntyi Korppoossa, kävi siellä kansakoulun ja työskenteli sen jälkeen kalustepuuseppä Bomanin kisällinä Turussa. Hän aloitti taideopinnot Turussa 1895 Victor Westerholmin oppilaana, jatkoi Kööpenhaminassa 1899-1901 Wilhelm Bissenin opissa ja sitten Académie Colarossissa Pariisissa 1901-1906.

Nylund oli yksi Suomen Kuvanveistäjäliiton perustajajäsenistä ja hän toimi myös sen ensimmäisenä puheenjohtajana 1910–1912 ja uudelleen 1924-32.

Jo ennen kuin Nylund 35-vuotiaana vuonna 1913 muutti Kauniaisiin, oli hän ahkera vieras Kauniaisten kylpylässä, jossa hän seurusteli muiden taiteilija- ja kirjailijavieraiden kanssa. Nylund ehti asua ensimmäisessä talossaan Kauniaisissa neljä vuotta ennen kuin se tuhoutui täysin tulipalossa 1917.

1900-luvun alussa Felix Nylund oleskeli pidemmän aikaa myös Kööpenhaminassa, mutta hän muutti 1924 pysyvästi takaisin Kauniaisiin ja pystytti uuden kodin vanhaan ateljeehen Kylpyläntie 3:ssa.

Felix Nylundin epäilemättä tunnetuin veistos on Helsingissä, Vanhan Ylioppilastalon edustalla sijaitseva Kolme seppää. Näiden kolmen sepän on oletettu symboloivan mm. työtä ja yhteistyötä. Tyyli on klassisten ihanteiden sävyttämää realismia.

Kolmen sepän patsas paljastettiin 2. joulukuuta 1932. Sen oli tilannut Pro Helsinki -säätiö, jonka tehtävänä oli kaunistaa kaupungin julkisia tiloja taiteella. Kun lukee kaiverrusta jalustassa, näkee, että Tallbergin suku oli merkittävä sponsori. Patsas symboloi ihmistyötä ja erityisesti yhteistyötä. Vihkimispäivän sanotaan olleen Felix Nylundin onnellisin päivä. Statyn Tre smeder avtäcktes den 2 december 1932. Den hade beställts av Stiftelsen Pro Helsingfors som hade som uppgift att försköna stadens offentliga platser med konst. När man läser inskriptionen på sockeln ser man att släkten Tallberg var en viktig sponsor. Den symboliserar mänskligt arbete och samarbete i synnerhet. Invigningsdagen lär ha varit Felix Nylunds lyckligaste dag.Kolmen sepän patsas paljastettiin 2. joulukuuta 1932. Sen oli tilannut Pro Helsinki -säätiö, jonka tehtävänä oli kaunistaa kaupungin julkisia tiloja taiteella. Kun lukee kaiverrusta jalustassa, näkee, että Tallbergin suku oli merkittävä sponsori. Patsas symboloi ihmistyötä ja erityisesti yhteistyötä. Vihkimispäivän sanotaan olleen Felix Nylundin onnellisin päivä.

Veistoksen materiaali on pronssia ja jalustan punaista graniittia. Jalustaa kiertää latinankielinen teksti joka kuuluu näin: MONUMENTUM – PONENDUM – CURAVIT – LEGATUM – J. TALLBERGIANUM – PRO HELSINGFORS A.D. MCMXXXII.

Tämän komean patsasryhmän kipsimalli on nähtävissä Työväenakatemian kirjastossa Kauniaisissa. Tiedetään, että patsaan vartaloiden mallina toimi muurari Paavo Koskinen. Kasvojen malleista taas on monta eri teoriaa. Sanotaan, että seppä, jolla on ylös kohotettu moukari, on eräänlainen omakuva taiteilijan nuoruusvuosilta, että mestarisepän pään malli on kauniaislaiskirjailija Arvid Mörneltä ja että kolmas seppä muistuttaa Aku Nuutista, joka oli Felix Nylundin assistentti. Tätä ei kuitenkaan voida täysin todistaa.

Alpo Sailo (1877–1955)

Alpo Sailo oli kolmesta kauniaislaisesta kuvanveistäjästä vanhin.

Hän syntyi Hämeenlinnassa, mutta muutti äitinsä ja sisarensa kanssa Turkuun isän kuoltua lasten ollessa vielä pieniä.

Sailo sai koulutuksensa etupäässä Suomessa ja hän tutustui opiskeluaikanaan Yrjö Liipolaan. Alpo Sailon opiskellessa Taideteollisessa keskuskoulussa (Ateneum) sattui Axel Waldemar Gallén (vuodesta 1907 lähtien Akseli Gallén-Kallela) kiinnittämään huomion Sailon töihin. Sailosta tuli GallénKallelan oppilas ja hän sai paljon innoitusta ajasta, jonka hän vietti Gallén-Kallelan luona Ruovedellä.

Myös Alpo Sailo oli nuoruudessaan poliittisesti aktiivinen. Suurlakon aikana vuonna 1905 hän oli mukana perustamassa vapaaehtoista suojeluskaartia Helsinkiin.

Hän osallistui sisällissotaan 1918 valkoisten puolella mutta järkyttyi siitä väkivallasta, johon kummatkin puolet syyllistyivät. Hän vaikutti siihen, että eräät kivityöntekijät saivat töitä hänen luonaan ja näin todennäköisesti välttyivät joutumasta vankileirille Suomenlinnaan. Kyseiset vangit kiittivät myöhemmin Sailoa lahjoittamalla parin kivipylväitä hänen kotiinsa Kauniaisissa. Nämä pylväät ovat siellä vielä nykyäänkin, suurin piirtein vastapäätä Työväen Akatemiaa Vanhan Turuntien varrella. Alpo Sailon koti, Helkavuori, on edelleen suvun omistuksessa Sailonkujalla Kauniaisten pohjoisosassa. Hänen ateljeensa sijaitsi Helsingissä Lönnrotinkadulla.

Sailon toinen vaimon (ja hänen entinen oppilaansa) Nina Sailo jatkoi miehensä toimintaa ja viimeisteli joitain teoksia, jotka olivat jääneet keskeneräisiksi taiteilijan elinaikana.

Sailon tunnetuimmat teokset ovat saaneet innoituksensa Kalevalasta ja runoperinteestä. Hesperian puistossa Helsingissä on hänen tunnettu patsaansa runonlaulaja Larin Paraskesta.

Alpo Sailo ihaili Kalevalaa ja hän on tehnyt veistoksia isosta joukosta runonlaulajia, joista tunnetuin oli Larin Paraske. Monet patsaista on nykyään Venäjän puolella. Sailo on pukenut Parasken inkeriläiseen kansallispukuun ja laittanut hänet laulajille tyypilliseen asentoon. Patsas paljastettiin 1949 ja sen kustansi Hankkija. Alpo Sailo var Kalevalaentusiast och har skulpterat ett stort antal runosångare, varav den mest kända var Larin Paraske. Många av statyerna finns idag på ryska sidan. Sailo har klätt Paraske i en ingermanländsk folkdräkt och placerat henne i en för sångarna typsik pose. Statyn avtäcktes 1949 och hade bekostats av Hankkija.Alpo Sailo ihaili Kalevalaa ja hän on tehnyt veistoksia isosta joukosta runonlaulajia, joista tunnetuin oli Larin Paraske. Monet patsaista on nykyään Venäjän puolella. Sailo on pukenut Parasken inkeriläiseen kansallispukuun ja laittanut hänet laulajille tyypilliseen asentoon. Patsas paljastettiin 1949 ja sen kustansi Hankkija.

Kansallismuseon ulkopuolella Helsingissä on hänen tekemänsä M.A.Castrénin patsas.

Alpo Sailon pojasta Jyrki Sailosta tuli myös kuvanveistäjä. Hän osallistui Mannerheimin ratsastajapatsaan suunnittelukilpailuun ja sai kolmannen palkinnon. Kilpailutyöstä on kipsimalli Kaunialassa.

Erittäin vähän näiden kuvanveistäjien töistä on nähtävillä Kauniaisissa. Mutta ajatus siitä, että nämä menestyneet ja luovat miehet ovat asuneet ja tehneet maineikkaita töitä Kauniaisissa antaa syvyyttä paikallishistoriallemme.