| Historia -

Vakooja ja hovineiti

Kauniaisten historiaan liittyy nimiä ja kiehtovia kohtaloita, jotka ovat täysin tuntemattomia meille, nykypäivän asukkaille. Vai tiedättekö te keitä Lidia Stahl tai Anna Virubova olivat?


Ilmoitus




Grani-historiaVenäläinen Lidia (myös Lydia, synt.1890) Stahl tuli tunnetuksi vakoojana. Hän ilmestyi Kauniaisten kylpylään, nykyiseen Kaunialaan, 1910-luvulla. Sinä vuosikymmenenä elämä siellä oli varsin värikästä. Väsyneet ruhtinaat Pietarista ja neuroottiset naiset Helsingin seudulta saivat parantolahoitoja kylpyineen, hierontoineen ja erityisruokavalioineen. Aikaa kulutettiin keskustelujen, biljardinpeluun ja kävelyjen merkeissä. Onneksi elämää kylpylässä on dokumentoitu joissain muistelmissa. Vieraskirja, joka voisi todistaa keitä siellä oli ja milloin, on ollut kadoksissa jo kauan. Tapasivatko esimerkiksi Lidia Stahl ja Kerenskin kylpylän vilinässä? Lue artikkeli Kerenskistä esim. Kaunis Granissa12/2013. Siinä kerrotaan hänen vierailustaan Grankulla samskolassa keväällä 1917.

Ylilääkäri Einar Runebergin poikaa Carl Michaelia vieraana ollut Lidia Stahl kiehtoi. Näin hän kirjoittaa kirjassaan Till ydda tider, joka kertoo lapsuudesta kylpylässä 1910-luvulla: ”Sunnuntaipäivällinen oli erityisen ylellinen ja vieraat pukeutuivat hienosti, kuin galadinélle. Kun kaikki olivat jo ehtineet istuutua, teki katseenvangitseva Lydia Stahl laskelmoidun entrénsä. Hänen hiilenmusta tukkansa oli lyhyeksi leikattu ja muistutti jotenkin kasakkakampausta. Hänellä oli varmaankin kasakkaverta suonissaan. Hän pukeutui kaikkein eleganteimpiin silkki- iltapukuihin ja käytti vuorollaan yhtä noin kymmenestä värikkäästä kaukasialaisesta silkkishaalistaan, jonka hän kietoi vaikuttavasti paljaille olkapäilleen.

Lidia-Stahl-muotokuva
Lidia Stahlin valokuvan perusteella tehty piirros, luultavasti 1920-luvulta Kauniaisista.

Lidia Stahlista ja ”Bobaniksi” kutsutusta kylpylän hierojasta Ingrid Boströmistä tuli erittäin hyviä ystäviä, niin hyviä, että rakastettu hieroja katosi hänen kanssaan Eurooppaan erittäin arveluttaviin seikkailuihin. Madame Stahl vedettiin 1920-luvulla mukaan suureen kansainväliseen vakoilurinkiin, jonka keskuspaikka oli Pariisi. Alkunsa kaikki sai Helsingissä, missä hän oli yhteydessä vasemmistora- dikaaleihin piireihin, joihin kuului monta tunnettua nimeä. Ringin toiminnasta on kerrottu mm. K-G Olinin kirjassa Spionkriget. Olin on käynyt läpi monta poliisiarkistoa Lontoossa ja Helsingissä. Ne on mainittu kirjan lähdeluettelossa.

Arkistoista Olin löysi myös merkintöjä Stahlin rakkausseikkailuista miesten ja naisten kanssa. Yksi niistä oli kuvanveistäjä Väinö Aaltosen kanssa, mutta se loppui 1928 kun Aaltonen sattumalta näki epäilyttävän Kodak-filmin kuivumassa Stahlin kylpyhuoneessa Pariisissa. Se sisälsi Ranskan meriministeriön salaisia neuvotteluja. Lidia Stahl joutui ajan mittaan kiinni ja istui 16 kuukautta ranskalaisessa vankilassa ennen oikeudenkäyntiä 1936 Pariisissa. Syytettyinä oli 29 ihmistä. Oikeudenkäynti herätti suurta huomiota. Valitettavasti Lidia Stahlin myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa, ei myöskään hänen kuolinvuodestaan.

Anna Taneieff-Virubovan elämä (1884–1964) on hyvin dokumentoitu. Hänen muistelmansa elämästä Venäjän viimeisen keisariperheen kanssa ja pitkä Wikipedia- teksti kiehtovat ja järkyttävät.

Anna Taneiesta (sittemmin Virubova hyvin lyhyen avioliiton jälkeen) tuli 1905 viimeisen keisarinnan hovineiti, joksi hänet hyväksyttiin sukuyhteyksiensä ja isänsä hoviaseman takia. Hän oli hovineiti kunnes avioitui, mutta hänestä ei koskaan tullut hovinaista.

Venäjän hovi oli erittäin hierarkkinen ja arvonimiä ja huomionosoituksia jaettaessa seurattiin tarkkaa kaavaa. Mutta Anna Virubova seurasi keisarillista perhettä 12 vuotta ystävänä, melkein kuin lapsena omien ohessa. Hän oli keisarinnalle erittäin läheinen. Hän valokuvasi perhettä, matkusti sen kanssa, kutsui tyttäret kotiinsa Tsarskoje Seloon pieniin tapaamisiin muiden nuorten kanssa ja oli aina heidän kaikkien käytettävissään. Saaristoretket Suomenlahdella keisarillisella huvijahti Standardilla olivat elämys myös hänelle ja loivat oletettavasti pohjan turvallisuudentunteelle hänen 44 emigranttivuotenaan maassamme.

Ystävyys keisarinnan kanssa rakentui paljon heidän yhteiselle kiinnostukselleen uskontoa ja mystiikkaa kohtaan. Nuori ja ujo keisarinna synnytti neljä tytärtä ennen kuin sai pojan, jolla todettiin verenvuototauti, perimä Englannin kuningatar Victorialta, keisarinnan äidinäidiltä.

Suuri pelko pojan puolesta johti keisarinnan syvään uskonnollisuuteen. Hänen kontaktinsa munkki Rasputiniin tuli tunnetuksi koko maailmassa. Keisarinna uskoi, että tämä voisi parantaa pojan. Venäjä uskoi, että hän Rasputinin avulla juonitteli synnyinmaansa Saksan hy-väksi Venäjää vastaan. Rasputin murhattiin 1916.

Anna-Virubova
Anna Virubova keskellä, ympärillään keisarilliset lapset. Oikealla yksi hovineideistä. Luultavasti huvijahti Standardilla, kenties Suomenlahdella 1910-luvun alussa.

Ensimmäinen maailmansota, joka puhkesi 1914, teki elämän Venäjällä raskaaksi. Antipatiat keisariperhettä kohtaan kasvoivat. Anna Vi- rubovalla katsottiin olevan perheeseen huono vaikutus. Vuonna 1915 hän oli junaonnettomuudessa, jossa hänen jalkansa vahingoittui pahasti. Hän käytti keppiä koko loppuelämänsä.

Kun keisari luopui kruunusta maaliskuussa 1917 ja perhe karkotettiin Siperiaan, romahti myös Anna Virubovan elämä. Hänet vangittiin, häntä kuulusteltiin tunti- ja päiväkausia ja hän muutti sittemmin eri puolille tilapäisiin osoitteisiin, joissa hänen ystävänsä häntä piilottelivat. Joulukuussa 1920 hänen onnistui paeta Suomeen, Viipuriin, ja hän alkoi kirjoittaa muistelmiaan, joiden julkaiseminen antoi hänelle vähän tuloja. Myöhemmin hän maalasi myyntiin akvarelleja ja pääsiäiskortteja. Ruotsin hovi tiesi hänen elämästään ja maksoi hänelle pientä eläkettä. 30 vuoden ajan hän sai apua taloudenhoitajaltaan Vera Sapevalovilta, joka kuoli vasta 1985 Helsingissä.

Huvila-Helsingintie-24-Kauniainen
Huvila Helsingintie 24:ssä juuri ennen sen purkamista 1970-luvulla. Rappaus oli valkoinen, katto punainen ja ikkunanpuitteet vihreät. Nykyään tontilla on rivitalo.

Anna Virubova ja Vera Sapevalov asuivat vuosikymmenien ajan kahdessa pienessä huoneessa Topeliuksenkadulla Helsingissä. Kesäisin he saattoivat vuokrata kesämökin ja se toi heidät Kauniaisiin muutamaksi kesäksi 1950-luvulla. Perhe Wahlfors asui huvilassa Helsingintie 24:ssä, mutta oli pois kesäkuukaudet. Huvila vuokrattiin Anna Virubovalle, joka varmastikin nautti sen omenatarhasta ja kukista. Mistään vuokrasta tuskin oli kysymys, mutta perheellä on akvarelli, jonka Anna Virubova maalasi heidän huvilastaan.

Jos jollain lukijalla on muistikuvia Anna Virubovasta Kauniaisissa, otamme ne mielellään vastaan.

Historiasarjan tiimi

Clara Palmgren, FM
040 7487808, clara.palmgren@koumbus.fi

Catharina Brandt-Vahtola, FM
050 353 4217, cbvahtola@gmail.com