| Historia -

Vuosi 1917 Kauniaisissa Osa 1

Mitä me tiedämme Kauniaisista vuonna 1917? Tallennettua tietoa on hyvin vähän ja silminnäkijät ovat kuolleet kauan sitten.

Dokumenteissa vuodelta 1917 on pieni määrä pöytäkirjoja, valokuvia, muistiinpanoja, karttoja jne. Suurinta osaa niistä voi tutkia kaupungin eri arkistoissa. Kiinnostunut saa niistä jonkinlaisen käsityksen, ja mielikuvituksen avulla voi eläytyä elämään Kauniaisissa 100 vuotta sitten.
Vuonna 1917 Kauniainen oli vielä ”taajaväkinen yhdyskunta”. Näin kutsuttiin monia huvilayhdyskuntia, joista myöhemmin tuli kauppaloita. Kauniaisista tuli itsenäinen kauppala 1920 ja se irtaantui silloin Espoosta. Kauniaisia johti vuonna 1917 yhdyskuntavaltuusto, joka piti kokouksiaan Grankulla samskolan tiloissa (nykyinen nuorisotalo/vapaa-aikatalo). Pöytäkirjat vuodelta 1917 ovat niukkoja, käsinkirjoitettuja ja ruotsinkielisiä. Tässä on joitain esimerkkejä käsitellyistä asioista:

asema

9.1.17 päätettiin, että R. Rannikolle maksetaan jokaisesta kokouspöytäkirjasta 10 mk. Tätä voidaan pitää alkuna virkamieskunnalle, joka tähän päivään mennessä on kasvanut noin 700 henkilöön (opettajia ja päiväkotihenkilöstöä nykyään paljon). Rudolf Rannikko toimi sittemmin, vuodesta 1920 lähtien, kauppalanvaltuuston monivuotisena sihteerinä. 1946 hän kirjoitti Kauniaisista ensimmäisen historiakirjan, juhlakirjan 25-vuotiaan kauppalan kunniaksi. Se on asiallisuudessaan lukemisen arvoinen.

23.1.17 katsottiin tärkeän rakennusjärjestyksen tulleen loppuun käsitellyksi. Siitä oli keskusteltu edellisenä vuonna ja se loi Kauniaisille vuosikymmeniksi eteenpäin pohjan maaseutumaisena huvilakaupunkina suurine tontteineen. Se kielsi kaikenlaisen teollisuuden!

13.2.17 päätettiin valtuutettujen määräksi 18. Äänestysluettelo määräytyi veroluettelon perusteella. Mukana on monien ammattien harjoittajia, mutta ei yhtään naista. Tässä kohtaa on syytä muistuttaa, että vuonna 1906 perustettu Aktiebolaget Grankulla vastasi aluksi myös hallinnosta. 1912 aloitti nk. hyvinvointitoimikunta, jossa oli viisi jäsentä (mukana yksi nainen). Se huolehti ensimmäisistä asukkaille tärkeistä asioista, mm puhtaanapidosta ja palokunnasta. Vuodet 1906-20 perustuivat uudisasukashenkeen ja se tarkoitti vapaaehtoistyötä oman paikkakunnan hyväksi. Yhteistyö emokunta Espoon kanssa sujui hyvin. Kunnallinen byrokratia oli vielä kaukana.

24.4.17 totesi elintarvikekomitea, joka oli perustettu vuotta aikaisemmin, että tilanne oli huono koko maassa, myös Kauniaisissa. Meneillään oli ensimmäinen maailmansota, elintarviketuonti kävi yhä vaikeammaksi ja hinnat nousivat. Kauniainen teki omalta osaltaan parhaansa mm. voikortilla, maidon säännöstelyllä ja ostamalla 707 syliä polttopuita. Kevään ja kesän aikana asukkaat hoitivat puutarhojaan. He saivat lapsilleen maitoa omista vuohista, munia omista kanoista ja perunoita väliaikaisilta perunamailta. Omavaraistalous oli pelastus monille myös 1940-luvun sotien aikana. Siihen aikaan ei ollut suuria vaatimuksia.

11.12.17 keskusteltiin uusista teistä ja kaivonpaikoista ja päätettiin lainasta. Huviloiden määrän kasvaessa piti tehdä teitä hevoskuljetuksia ja jalankulkijoita varten. Autoja alkoi tulla vasta 20-luvulla, linja-autoja 30-luvulla. Juna oli luotettava kulkuväline vuodesta 1903 lähtien, jolloin rata rakennettiin. Kaikilla ei ollut omia kaivoja ja vettä piti etsiä sopivista paikoista kunnan mailta.

Pienessä yhdyskunnassa ei vielä käsitelty suuria asioita.

bad-grankulla

Artikkeli jatkuu seuraavassa numerossa.

Clara Palmgren
Käännös:Sirkku Vepsäläinen