| YLEINEN - ALLMÄN

Opiskelijat bisnesmatkalla Delhissä

Kauniaisten lukion abit lähtivät lokakuussa Delhiin, Intiaan Kansainväliset liiketoimintaympäristöt -kurssin opintomatkalle. Matkan tavoitteena oli tutustua sekä liiketoimintaan ja bisnesmaailmaan, että Intian rikkaaseen kulttuuriin.

Ensimmäisenä päivänä päästiin heti aitoon intialaiseen tunnelmaan, kun koko porukka sulloutui Old Delhin ruuhkaisille kaduille. Sekasortoiset, erinäisten kulkuvälineiden kansoittamat kadut peittyivät maustebasaarien levittämään pökerryttävään tuoksuun, joka sai itse kunkin meistä kaipaamaan raikasta Suomi-ilmaa. Puikkelehdimme kiireisten riksojen, mopojen ja lehmien seassa, ja yritimme epätoivoisesti välttää törmäyksiä tai eksymistä. Minne ikinä katsoikin, saattoi ympärillään nähdä jotain uutta. Oikealla vanhuksia tinkimässä värikkäiden maustepussien hinnoista ja vasemmalla kokonaisia perheitä ahtautuneena yhden skootterin kyytiin.

Viikon aikana pääsimme tutustumaan Intialaisen liiketoimintaan yritysvierailuilla Fortumilla ja Enstolla. Käteen jäi paljon uutta tietoa Intian energiantuotannosta, sähkötarvikealasta ja kestävästä kehityksestä. Näimme yritysten toimintaa perustasolta aina johtoon asti ja saimme yllättyä toiminnan nykyaikaisuudesta – olimme valmistautuneet likaisiin tehdasalueisiin ja tiettyyn konservatiivisuuteen, mutta Intia yllätti! Bisnesteemalla jatkettiin myös illallisella The Imperial- hotellissa, jossa saimme maistaa palan viiden tähden expattielämää.

Vierailu suurlähetystössä

Yksi matkan antoisimmista kokemuksista oli vierailu Suomen suurlähetystöön. Kansainvälisen tyttöjen päivän kunniaksi saimme kuulla Plan internationalin toiminnasta ja naisten oikeuksista Intiassa Hullas Nayakin, Planin #GirlsTakeoverlähettilään sanoin.

Ryhmä Lotus-temppelin edessä. Kuvassa vasemmalta oikealle Anni Mauriala, Lyydia Koljonen, Anna Laaksonen, Elna Kanerva, Onerva Tuominen, Tuuli Inkinen, Arttu Kuvaja, Tuomas Määttä, Robin Lehtola, Noora Pitkänen, Meri-Tuuli Virkki, Riina Löppönen, Nelly Levänen ja Jaakko Pohjanmaa.

Tämän jälkeen saimme kuulla suurlähettiläs Nina Vaskunlahdelta suurlähetystön ja ulkoministeriön toiminnasta, sekä työskentelystä ulkomailla. Lisää yritystoiminnasta, Intian taloudesta ja markkinoista meille kertoivat lähetystöneuvos Mikko Pötsönen ja Business Finlandin Jukka Holappa. Heiltä saimme niin elämänohjeita kuin bisnesoppia ja saatu tieto rohkaisikin meitä tulevaisuuteen kansainvälisen työn parissa.

Kansainvälistä kauppaa pääsimme harjoittelemaan delhiläisellä torilla, jossa tinkasimme itsellemme potentiaalista kauppatavaraa, jota olisi tarkoitus myydä Suomessa. Torituotteiden lisäksi joukkoon mahtui myös muunlaista tavaraa: yhtenä iltana opettajamme vanha tuttu, Mathew Daniel, kertoi meille Project Rescue -järjestön toiminnasta. Järjestö pelastaa ihmiskaupan uhreiksi joutuneita naisia ja heidän lapsiaan. Tarkoituksena on kouluttaa naisia ammatteihin ja näin mahdollistaa heille turvattu tulevaisuus. Tuimme järjestön toimintaa ostamalla kyseisten naisten tekemiä tuotteita.

Matkaamme kuului myös vierailu paikallisessa Bluebells International School -koulussa. Koululla järjestetyssä seminaarissa pohdimme yhdessä opiskelijoiden kesken miten Intian ja Suomen välisiä kauppasuhteita ja yhteistyötä voitaisiin parantaa. Keskustelut eksyivät aina suosikki tv-sarjoihin ja vapaa-ajan aktiviteetteihin asti, ja oli hienoa huomata kuinka paljon samaa meistä ja intialaisista opiskelijoista löytyi. Iltapäivällä löysäsimme hieman kauluksia ja pääsimme osallistumaan leikkimieliseen kabaddi-turnaukseen. Lipunryöstöä muistuttava joukkueurheilulaji sai myös jäykkien suomalaisten suupielet kääntymään ylöspäin.

Taj Mahal monelle matkan kohokohta

Viikkoon mahtui myös monia nähtävyyksiä, kuten Lotustemppeli ja India Gate. Parin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevan Taj Mahalin vierailu oli varmasti monelle matkan kohokohtia. Taj Mahalin päivittäinen vierailijamäärä on rajoitettu 40 000 intialaiseen turistiin, joten aivan yksin emme mausoleumissa olleet.

Taj Mahalin valkoista marmoria on pyritty suojaamaan muutaman kilometrin suojavyöhykkeellä, joten loppumatkan matkustimme sähköbussilla. Kävimme myös Indira Gandhin museossa, joka kuitenkin oli niin täynnä intialaisia turisteja, ettei siellä oikein mahtunut liikkumaan.

Katunäkymää Old Delhistä.

Intia yllätti monessa suhteessa. Vaikka olimme jo etukäteen varautuneet väenpaljouteen, järkytti se silti. Delhissä kadut ja tiet ovat koko ajan tukossa ja parin kilometrin matka kestää puolesta tunnista ylöspäin. Intiassa on samanaikaisesti huimaa vauhtia kasvava väestö, voimakas kaupungistuminen sekä elintason noususta johtuva yksityisautoilun suosion kasvu. Ruuhkat tulevat siis luultavasti vielä lisääntymään, aiheuttaen myös kasvavassa määrin päästöjä.

Lokakuussa Delhissä oli melko äskettäin loppunut sadekausi, joten ilmanlaatu oli hyvä. Kuitenkaan auringon laskiessa horisonttia kohti sitä ei enää nähnyt savusumuverhon läpi. Korkeammalla taivas oli kauniin sininen, mutta maata lähestyessä se oli jo aivan harmaa. Syksyllä kaupunkia ympäröivät pellot kulotetaan ja ihmiset alkavat lämmittämään kotejaan, jotka aiheuttavat valtavasti päästöjä ja pienhiukkasia ilmaan. New Delhissä onkin tällä hetkellä maailman huonoin ilmanlaatu eikä ilma ole ikinä tuntunut niin raikkaalta kuin palattuamme Suomeen.

Hyvä ruoka

New Delhin ilmaa ei ehkä tule ikävä, mutta intialaista ruokaa kyllä. Paneer, naanleipä ja dal valloittivat monen sydämen. Intialainen ruokailukulttuuri eroaa melko paljon suomalaisesta. Intialaiset eivät esimerkiksi juo vettä tai muuta juomaa ruoan kanssa ja ruoka syödään usein käsin. Ruoka on paljon mausteisempaa kuin Suomessa ja osalla opiskelijoista olikin hieman haasteita riittävän miedon ruoan löytämisessä.

Yksi lukemattoman monista paikallisten toreista Delhissä.

Viimeisenä iltana vierailimme rakkaan bussikuljettajamme Mr. Singhin ehdotuksesta Gurudwara Bangla Sahib nimisessä sikhitemppelissä. Valtavalla keittiöllä varustettu temppeli tarjoaa ruuan päivittäin n. 8000 sitä tarvitsevalle ihmiselle ja viikonloppuina vielä useammalle. Temppeli tarjoaa myös nukkumapaikan kadulla nukkumisen sijaan. Peitimme päämme huiveilla ja kävelimme paljain jaloin viileällä marmorilattialla. Sisältä kullatun temppelin pihalla oli suuri allas, joka kimmelsi kauniisti iltahämärässä. Sinä iltana kukaan meistä tuskin kaipasi takaisin kylmään, lokakuiseen Suomeen.