Vyrubova on kirjoittanut viimeiset muistonsa Irmeli Viherjuuren toimittamaan kirjaan. Kesällä 2019 järjestettiin Helsingissä näyttely. Lisäksi tehtiin radio-ohjelma, julkaistiin artikkeleita, hänestä on tulossa uusi dokumentti ja moni jatkaa hänen elämänsä tutkimista.
Anna Vyrubova liittyy Kauniaisiin, jossa hän 1950-luvulla vuokrasi Helsingintiellä olleen Wahlforssien huvilan kesäksi. Hän saattoi asua myös muualla Kauniaisissa, mutta sitä ei tiedetä varmasti. Tiedämme, että hänellä oli Kauniaisissa ystäviä. Vastikään toi eräs kauniaislainen julkisuuteen öljymaalauksia ja akvarelleja, jotka Vyrubova oli antanut perheelle maksuksi silmälääkärikäynnistä. Pienetkin löydöt perhearkistoista ovat hyvin arvokkaita. Ne tuovat tutkijalle iloa ja intoa jatkaa.
Anna Tanejeva, myöhemmin Vyrubova, kuoli 80-vuotiaana Helsingissä vuonna 1964. Hän syntyi aristokraattiseen ja varakkaaseen perheeseen, jolla oli yhteyksiä Pietarin hoviin. Vuosina 1906-1917 hän oli koko ajan lähellä keisarinnaa ja tämän perhettä, muun muassa kesäisillä matkoilla Suomen saaristossa. Kun keisari luopui vallasta, Vyrubova vangittiin ja pidettiin vangittuna jouluun 1920. Tällöin hän ja hänen äitinsä onnistuivat pakenemaan kahden kalastajan avulla reellä jäätä pitkin Suomen puolelle. He saapuivat Viipuriin. Suomessa Vyrubova eli pitkän elämän. Hän sai taloudellista tukea muun muassa Ruotsin hovilta. Hän vuokrasi kaksion Topeliuksenkatu 29:stä, jossa hän asui yhdessä kotiapulaisen Vera Sapevalovan kanssa. Elämä oli turvattua, mutta hyvin erilaista. Vyrubovan hauta on Hietaniemessä, hautausmaan ortodoksisella alueella.
Kolmas ja viimeinen emigranttikohtalo liittyy Parlandin perheeseen, vanhempiin, isoäitiin ja neljään poikaan. Myös he tulivat Karjalankannaksen kautta Kauniaisiin, ja asuivat täällä 1920- ja 1930-luvulla, vaatimattomasti vuokralla ja eri osoitteissa. Aikaa voi luonnehtia Kauniaisten intellektuaaliseksi aikakaudeksi, joka toimi vahvana perustana suomenruotsalaiselle kulttuurille. Pieni paikkakunta sai useita kirjailijoita ja taiteilijoita, uusia kieliä, erilaisia poliittisia mielipiteitä ja “ikkunoitten avaamista Eurooppaan”, Elmer Diktoniuksen sanoja lainataksemme.
Diktonius asui täällä vuosikymmeniä. Tuo aika loi Kauniaisten kulttuurillisen identiteetin, vastavoimana alati kaupallistuvalle maailmalle. Parlandin pojat pantiin Grankulla samskolaniin, jossa he oppivat nopeasti ruotsia. Kotona puhuttiin venäjää ja saksaa. Pojat olivat lahjakkaita, aina luokan parhaimmistoa, myös ilman koulukirjoja entisen vanhan koulutoverin mukaan.
Henry Parland oli kirjallisuuden modernismin airuita Suomessa. Henryn maine kasvoi ensin Suomessa ja sen jälkeen Ruotsissa. Hän julkaisi vain yhden runoteoksen, mutta jälkeen jääneitten muistiinpanojen, artikkelien, puolivalmiitten käsikirjoitusten ja kirjeitten merkitys on suuri. Henry Parlandin työstä järjestetään seminaareja, hän on lukuisien akateemisten tutkimusten kohteena, väitöskirjan aiheena, ja häntä on käännetty muille kielille.
Henry Parland kuoli vuonna 1930 tulirokkoon Kaunasissa Liettuassa. Hän oli 22-vuotias. Hänen vanhempansa olivat lähettäneet Henryn Kaunasiin pois Helsingin tuhoisasta opiskeluelämästä. Nykyisin hän on kulttihahmo.
Myös veljet Oscar ja Ralf Parland olivat kirjailijoita. Veljeksistä Herman oli matematiikan professori. Hän oli nuorin ja kuoli muutamia vuosia sitten. Tässä yhteydessä siteeraan mielelläni Henry Parlandin runon säkeitä, mielessäni tämä tarina:
Rymma från himlen
Bli utkörd ur helvetet
Sen bosätta sig i Grankulla
– Voilá!
Parlandin nimi elää myös jatkossa Kauniaisissa. Sen takaa jo Samskolanin historia. Mutta monen emigrantin nimi, tuntemattomaksi ikuisesti jäänyt, vaipuu unholaan. Vielä 1970-luvulla heistä puhuivat vanhat kauniaislaiset.
Kuka muistaa Martha von Collinsin, joka pakeni ja jätti jälkeensä suuren varallisuuden? Sen jälkeen hän huolehti perheestään valmistamalla karamellejä pienessä mökissä Jorvin maatilan alueella, kuljetti nekut koululle vanhalla lastenvaunulla ja myi ne pihamaalla.
Mistä löytyvät venäläisen yhdistyksen Svetlizan jäsenten nimet? Yhdistyksen perusti Parlandin poikien isä Osvald emigranteille. He kokoontuivat Arne Runebergin mukaan Villa Furugårdissa Eteläinen Heikelintie 3:ssa, jossa Parlandit asuivat 1920- ja 1930-luvulla. Jatkosodan jälkeen 1940-luvulla Kauniainen otti vastaan karjalaisia evakkoja. 1980-luvulla pakolaisia tuli Iranista ja kirjastomme osti persiankielistä kirjallisuutta.
Nykyisin näemme afrikkalaisia pakolaislapsia kouluissa. Kauniainen on avannut ikkunat kauas maailmaan. Ja kaikkiin ilmansuuntiin.
Kuva: Yksi Anna Vyrubovan akvarelleista kauniaislaisessa kokoelmassa. Kuvaaja: Anders Svartbäck.
KÄÄNNÖS: JUHANI HEIKKILÄ
Artikkelit perustuvat Clara Palmgrenin esitelmään Kauniaisten musiikkijuhlilla lokakuussa 2019. Ensimmäinen osa julkaistiin joulukuussa.