| Historia -

Tunnemmeko talon? Esittelyssä Villa Solhäll

Korkealla mäellä Pohjoinen Heikelintie 12:ssa on keltainen huvila, josta avautuu näkymä Träskmossenin ja Gallträskin yli. Kenen huvila se on ollut?

Kun Kauniaisten yhteiskoulu Grankulla samskola perustettiin 1907, sille haettiin rehtoria. Valinta osui filosofian maisteri Magnus Hagelstamiin, jonka aika koulussa kesti yli 40 vuotta, josta suurin osa rehtorina. Hän rakennutti vuonna 1910 itselleen ja perheelleen kodin (Villa Solhäll) tälle metsätontille. Muitten huvilanomistajien yhteistyöllä rakennettiin tie, Pohjoinen suotie, ennen muuta rakennusmateriaalin kuljettamista varten. Tie vedettiin Träskmossenin pohjoisreunaa pitkin suoraan mutta keinuville kuusenhavuille. Hevoset hoitivat kuljetuksen.

Kauniaisten huviloista muutamat ovat säästäneet arkkitehtien piirustukset. Ne ovat pieniä taideteoksia. Arkkitehti Alarik Tavaststjerna piirsi Magnus Hagelstamin huvilan vuonna 1910. Hän piirsi lähistölle myös toisen talon, taidemaalari Werner von Hausenin Villa Reiren Pohjoinen suotie 3:een. Fabo-Hausen työskenteli yhteiskoulun piirustuksenopettajana useiden vuosikymmenten ajan.

Hagelstamin perhe ei asunut pitkään huvilassa. He muuttivat vuonna 1917 Jondaliin ja maalaistaloon, joka on siitä lähtien ollut Hagelstamin suvun omistuksessa.

Villa Solhäll, vanha villa vasemmalla ja uudempi osa oikealla.

Kahdenkymmenen vuoden aikana Villa Solhällin omistajan nimi vaihtui vähän väliä (Lupander, Karlsson, Molin, Kjellander). Olisiko myös täällä voinut olla täysihoitola? Ei kuitenkaan Märta Blombergin Lasten täysihoitola, joka sijaitsi Villa Heikelissä vuoden 1930:n tienoilla Heikelintien toisella puolella (katso Kaunis Grani 5/2016). Kauniaisissa oli useita täysihoitoloita vuodesta 1910 aina sotien jälkeiseen aikaan 1940-luvulla.

Vuonna 1941 Kauniainen päätti ostaa Villa Solhällin suomenkieliseksi kansakouluksi. Kunnanvaltuutetut olivat 1920-luvulta alkaen tiedostaneet kunnallisen kansakoulun tarpeellisuuden sekä ruotsin- että suomenkielisille lapsille, ja olivat anoneet kouluhallitukselta aluejakoa molempien kieliryhmien lapsille. Vielä 1930-luvulla ruotsinkieliset lapset saivat opetusta Smedsbyn (Sepänkylä) koulussa, suomenkieliset Viherlaaksossa. Tämän lisäksi ruotsinkielistä opetusta oli Kauniaisissa tarjolla yksityisessä kansakoulussa (Hurtigin lastenkoti, Metodisti-seurakunta) ja suomenkielistä yksityisessä kansakoulussa (oma kannatusyhdistys, jolla oli koulutalo huvilassa Leankuja 3:ssa).

Vuonna 1938 keskusteltiin kauppalanhallituksessa omista kunnallisesta koulutaloista. Muutamia vuosia Villa Solhällin oston jälkeen kauppala osti Wasastjernan perheeltä Villa Solhöjdin (Eteläinen Heikelintie 5) ruotsinkielisille lapsille.

Yhteistyötä tehtiin keskenään muun muassa veiston opetuksessa ja kouluruokailussa. Ruoka valmistettiin Villa Solhöjdissä, mutta kuljetettiin suurissa tonkissa kärryllä Villa Solhälliin. Työ oli raskasta suomenkielisen kansakoulun vahtimestarin vaimolle, mutta kuudennen luokan pojat auttoivat. Ruoka oli yleensä puuroa tai keittoa.

Kansakoulujen ohella opetusta annettiin ruotsinkielisille lapsille Hanna Wetterhoffin yksityisessä pienkoulussa Kavallintie 14:ssä, nykyisin Klostretin kuja 3. Koulu sijaitsi vuosina 1925-1947 pienessä punaisessa rakennuksessa, mutta lopetti toiminnan, kun ruotsinkielinen kansakoulu aloitti Villa Solhöjdissä vuonna 1947. Vanhaa koulurakennusta käytettiin tuon jälkeen veiston opetuksessa, ja myöhemmin sitä käyttivät partiolaiset. Se purettiin vuonna 2019. Tontille rakennetaan pientaloja.

Eeva Korvenmaa on kuvaillut elämää kansakoulussa maalla eli Hagelstamin huvilassa muun muassa näin:

”Minut valittiin vuonna 1951 Kauniaisten kauppalaan suomenkielisen kansakoulun opettajaksi. Koulussa oli kolme opettajaa ja tehtävänä oli opettaa tytöille käsitöitä. Toimeen kuului asunto, jossa oli huone ja keittiö. Asunto oli koulun ylimmässä kerroksessa, jossa asuivat myös vahtimestari ja kaksi muuta opettajaa.”

”Kun keväällä 1951 ensimmäisen kerran kävin mieheni kanssa tutustumassa tulevaan työpaikkaani, sanoin miehelleni: ”Täällä minä en kyllä vanhene”. Kun seuraavana keväänä ensimmäisen työvuoteni jälkeen tulin koulumme päättäjäisistä, sanoin: ”Täältä en ikinä lähde pois! Niin kävikin. Rakastin työtäni täällä ja rakastan tätä pientä kaunista kaupunkia.”

Korvenmaa työskenteli opettajana yli 40 vuotta. Hän muutti Mäntymäen kouluun vuonna 1956, jolloin rakennus oli valmiina toimimaan keskuskansakouluna. Tuolloin kauppala oli pitkällisten keskustelujen jälkeen päättänyt yksimielisesti yhteisestä talosta molempien kieliryhmien käyttöön, ja myynyt suomenkieliselle kansakoululle varatun tontin.

Villa Solhäll on vuodesta 1941 ollut kunnan omistuksessa, ja siellä on ollut erilaista toimintaa. Kansakouluaikojen jälkeen – jolloin siihen rakennettiin vuonna 1941 jatko-osa pohjoisen suuntaan – huvila oli suomenkielisenä päiväkotina pitkän aikaa, ja sen jälkeen osana musiikkiopistoa, ja nykyisin kaupungin kulttuuri ja vapaa-ajan toimiston rakennuksena. Kun varsinainen nuorisotalo (entinen yhteiskoulu) on remontoitu, palaa kulttuuri ja vapaa-aika toimisto takaisin paikkaan, josta he muuttivat vuonna 2017. Mitä silloin tapahtuu Villa Solhällille?

KÄÄNNÖS: JUHANI HEIKKILÄ

Lähteet: Kauniaisten juhlajulkaisu kauppalan 25-vuotisjuhlissa 1946. Paikallishistoriallinen arkisto Villa Junghansissa.