| Historia -

Pieni punainen mökki

Vuosi sitten 2019 purettiin Klostretin viereiseltä tontilta punainen rakennus. Paikan nykyinen osoite on Klostretin kuja 3, joka oli Kavallintie 12–14 vielä noin kymmenen vuotta sitten. Nyt tontille rakennetaan pientaloja.

Vain he muistavat rakennuksen, jotka kävivät täti Hannan koulua, ja myöhemmiltä ajoilta ehkä ne oppilaat, jotka osallistuivat rakennuksessa veistotunneille, tai myöhemmin partiolaiset, jotka kokoustivat talossa.

Hanna Westerhoff (1879–1975) oli pedagogi Kauniaisten makuun. Hän ja yhteiskoulun rehtori Magnus Hagelstam olivat samaa mieltä lasten pedagogisesta kasvatuksesta. Paljon painoa pantiin luonnontarkkailulle, puutarhatyölle ja ulkoilemiselle. Virallisissa raporteissa Helsingin kansakoulupiirille Wetterhoff vastasi aina kysymykseen onko koululla leikkipiha, että “on leikkipiha ja sitä ympäröi metsä”.

Yksityinen pienkoulu aloitti toiminnan vuonna 1919, kun Ekbergin perhe, joka asui Villa Skogshyddanissa (nykyisessä Kavallintie 10:ssä), otti yhteyttä Wetterhoffiin perheen tyttären opettamisessa. Myös muita lapsia voitiin mielellään ottaa kouluun, jotta tyttö siten saisi koulutovereita. Kun koulun taival päättyi vuonna 1947, se oli tarjonnut vuosien aikana opetusta noin 400 oppilaalle. Koulussa toimi koko sen olemassa olon ajan vain kaksi valmistavaa luokkaa, I ja II. Hyvin nopeasti siitä tuli esikoulu samskolanille, ja sen oppilaat saivat oikeuden jatkaa isossa koulussa ilman sisäänpääsykoetta.

Hanna Westerhoffin käsinkirjoitettu raportit, puheet lapsille kevätjuhlissa, pienet näytelmät, siniset kouluvihot ja pienet värssyt erilaisista kukista, linnuista ja ammateista, kirjeet oppilaille ja oppilailta, todistuksista, tukipyynnöistä, kaikki löytyvät koottuna niin kutsutun koulumuseon arkistomapissa. Kyse siis on samskolanin kokoamista vanhoista koulumateriaaleista. Ne ovat varastossa Villa Odenvallin kellarissa. Kokoelmat kertovat ihmisestä, joka opetti ”pieniä ystäviään” suurella lämmöllä. Vahva isänmaanrakkaus säteilee kevätjuhlan puheissa samoin kuin kunnioitus kaikille, jotka saavat tehtävän palvella Suomea. Wetterhoff korostaa kaikkien merkitystä yhteiskunnassa, puuseppien, postinjakajien, äitien ja professorien. Yksi hänen oppilaistaan oli filosofi ja professori Georg Henrik von Wright, joka kertoo muistelmissaan, miten oppi kiltiksi Hannan-tädin koulussa.

Vuosina 1919–1925 koulu toimi Ekbergin perheen tallissa, jossa yksi huoneista oli muutettu luokaksi. Oppilaat tottuivat Svea-hevosen kopinaan seinän toisella puolella, kertoo Hanna Wetterhoff eräässä kevätjuhlan puheessa. Koulu sai oman rakennuksen Klostretin tontille vuonna 1925. Gahmbergin perheen jälkeen Klostret oli muutettu tyttöjen sisäoppilaitokseksi, josta nimi. Tytöt kävivät samskolanin kotitalouslinjaa ja asuivat talossa. Märtha Gahmberg rakensi viereiselle tontille talon itselleen (nykyisin Kavallintie 18) ja halusi nähdä hyvän ystävänsä Hannan omassa koulurakennuksessaan entisen kotihuvilansa vieressä.

Uusina aineina kouluun tuli veisto tytöille ja pojille. Vuosikertomuksissa voi lukea vuosi vuoden jälkeen, miten tytöt olivat veistäneet nukkien sänkyjä. Märtha Gahmberg auttoi näissä töissä. Hän opetti veistoa myös samskolanissa. Rehtori Magnus Hagelstam arvosti suuresti veistoa.

Yhdessä raportissa Hanna Westerhoff kirjoitti, että pienkoulun oli rakentanut Kauniaisten koulurakennusyhtiö. Se oli ilmeisesti tarpeellinen Kauniaisten samskolanin silloisille eri rakennuksille: kaksi koulurakennusta (varsinainen koulu ja Villa Odenvall) sekä kolme sisäoppilaitosta (tyttöjen, poikien ja Klostret). Vuonna 1977 samskolanin rakennukset siirtyivät kunnalle peruskouluuudistuksessa. Vuosikertomuksissa Wetterhoff kirjoittaa, että on koulun omistaja, että hän johtaa siitä ja että se on yksityinen. Osa hänen kirjanpidostaan löytyy arkistomapeista, ja sieltä selviävät lukukausimaksut ja kunnan tuki tulopuolella, opettajien palkat, koulumateriaali ja vuokrat menopuolella.

Kunta tuki koulua, mutta toivoi, että Wetterhoff olisi ottanut vapaaoppilaita ja laskenut lukukausimaksuja vähävaraisille. Aina ei ollut helppoa. Eräässä kirjeessä Kauniaisten kunnanvaltuutetuille 30. maaliskuuta 1940 hän kertoo koulun vaikeuksista oppilasmäärän supistumisen takia. Oppilaista osa oli Ruotsissa epämääräisen ajan sodan aikana ja sen jälkeen, eikä hän myöskään voinut pyytää täyttä maksua, koska lukukausia oli lyhennetty. Hän pyysi kuitenkin tavanomaista 12 000 markan tukea, ja kertoi, että hän kompensoi pitämällä tunteja kesäkuussa ja elokuussa. Kirjeen jälkikirjoituksessa hän kirjoittaa: “Olisin hyvin kiitollinen jos olisi mahdollista saada osa tuesta koivuhalkoina, mielellään 2,5 sylillistä. Oppilaita oli syksyllä 30, kaikki kauniaislaisia”.

Lukuvuonna 1942–43 oli koululaisilla vapaata 5.–21. helmikuuta polttoaineen säästämisen takia muitten koulujen tapaan.

Westerhoffin pitkä ja käsinkirjoitettu, hänen viimeinen puheensa, vuoden 1947 päättäjäisissä sisälsi muun muassa seuraavaa: “Viimeiseksi haluan toivoa uudelle kansakoululle menestystä ja onnea. Olkoon siellä yhtä paljon auringonpaistetta kuin oli vanhassa pienkoulussa, paistetta ja lämpöä”.

Syksystä 1947 alkaen Kauniaisilla oli kunnallinen ruotsinkielinen kansakoulu Villa Solhöjdissä Eteläinen Heikelintie 5. Vuonna 1956 kansakoulu muutti uuteen keskuskansakouluun Mäntymäentiellä. Villa Solhöjdistä tuli ruotsinkielinen päiväkoti vuosikymmeniksi.

Kun päätettiin että suomenkieliset ja ruotsinkieliset kansakoululaiset saavat omat koulurakennukset, jäivät suomenkieliset Mäntymäen kouluun ja ruotsinkieliset muuttivat vuonna 1972 vastikään rakennettuun Granhultsskolaniin. Tontilla oli aiemmin ollut samskolanin oppilasasuntola.

Hanna Wetterhoffin ajan vanhat oppilaat olivat vieneet lapsensa kansakouluun ja myöhemmin lastenlapsensa ala-asteelle.

Hanna Wetterhoffin pienen punaisen koulurakennuksen purussa katosi osa Kauniaisten koulujen historiaa, ajasta jolloin vielä puhuttiin pienkoulusta.

Lähde Hanna Wetterhoffin arkistomappi Kauniaisten samskolanin kokoelmissa