| YLEINEN - ALLMÄN

Arkkiatri Risto Pelkonen: Kauniainen on hyvä paikka asua ja elää

Soitan kauniaislaisen rivitalohuoneiston ovikelloa. Oven avaa lääkärikunnan vanhin, arkkiatri Risto Pelkonen. Heti alkuun hän hymyillen toteaa, ettei kenkiä tarvitse ottaa pois – olemmehan me puutarhakaupungissa.

Siirrymme Pelkosen puutarhaan, jossa turvavälejä kunnioittaen käymme rupattelutuokion rehevien hortensioiden siimeksessä Kaunis Granin juhlanumeroa varten.

Pelkonen on asunut Kauniaisissa 54 vuotta. Ensin koko perheen voimin ja sittemmin kahden Kristiina-vaimon kanssa.

– Onnekas sattuma meidät tänne kuljetti. Hyvien kulkuyhteyksien vuoksi työmatka Meilahden sairaalaan taittui aikanaan kätevästi. Hyvä täällä on elää ja asua keskellä luontoa pääkaupungin kyljessä, Pelkonen nyökkää ja tarkentaa: kaupunki on viihtyisä ja ihmiset ystävällisiä. Tapana on, että jokaista tervehditään, kun lenkkipolulla kohdataan. Täällä on Kristian Gullichsenin mestariteos kotikirkkona, kaksi vireää seurakuntaa ja kaunis hautausmaa. Viehättävä, aikaansa seuraava Bio Grani, loistava kirjasto ja korkeatasoinen koululaitos. Tässä ympäristössä on ilo kohdata toisia. Lenkkipolut ovat hyviä, kaupungin puutarhurin perustamat ja hoitamat istutukset loistavia. Sitten meillä on vielä ikioma puuveistostaiteilija. Enempää ei voi asuinympäristöltään vaatia. Vai mitä?

Pelkosen mielestä Kauniaisten yleisilme on selkiytynyt vuosien saatossa. Yhteisenä olohuoneena toimiva kauppakeskus tekee Kauniaisista oikean kaupungin tuntuisen. Hallitun uusrakentamisen Pelkonen näkee tärkeäksi kaupungin elinvoimaisuuden ylläpitämiseksi – se kun kutsuu Kauniaisiin uusia asukkaita.

– 1970-luvulla rakennettiin outoja, maalaismaisemaan huonosti istuvia tasakattoisia laatikoita. Nyt nekin asettuvat harmoniseksi osaksi Kauniaista, Pelkonen toteaa.

Musiikki – varsinkin kamarimusiikki – on Pelkosen suuri rakkaus. Hän kiittää Uuden Paviljongin sekä kirkon korkeatasoista musiikkiohjelmaa. Kauniaisten musiikkijuhlat lämmittävät erityisesti Pelkosen mieltä, onhan hän itsekin ollut mukana niiden järjestelyissä.

– Mikä minä olen neuvoja antamaan, mutta toivoa voin, Pelkonen vastaa, kun kysyn häneltä millaisia terveisiä hän lähettäisi kaupungin päättäjille. Toivon, että puutarhakaupungin ilme ja Kauniaisten ydin – vanhat huvilat – säilytetään. Terveydenhuolto toimii nyt erittäin hyvin ja toivon sen toimivan hyvin myös uuden Soten aikana. Musiikkiopistolle toivon löytyvän hyvät tilaratkaisut.

Kotipaikkakehujen jälkeen Pelkonen vakavoituu kolmen yleismaailmallisen asian edessä: väkivalta, luonto- ja ilmastoasiat sekä väärän tiedon levittäminen.

– Juuri nyt mielessäni on kaksi hyvin eritasoista väkivallan murhenäytelmää: Koskelan pojat ja Afganistanin katastrofi. Muitakin on eri puolilla maailmaa. Ellei ihmisoikeuksia kunnioiteta iästä riippumatta – turhuutta kaikki tyynni, Pelkonen toteaa.

Luoto- ja ilmastoasioissa Pelkonen näkee toivon kipinän.

– Ilmassa on hyviä merkkejä siitä, että ilmaston hätätilaan suhtaudutaan vakavasti. Tottahan kitinääkin kuuluu. Käynnissä oleva pandemia on opettanut selkokielellä, että ihminen on riippuvainen ympäröivästä luonnosta. Jos lajikato jatkuu nykyistä vauhtia, vakavat pandemiat yleistyvät ja elämän ehdot kapenevat. Aikaa vielä on, joten tuumasta toimeen – jokainen on vastuussa omien voimiensa mukaan.

Väärän tiedon levittäminen on Pelkosen mielestä vakava asia.

– Salaliittoteoriat eksyttävät ihmiset harhapoluille – olkaamme tarkkana. Pyyteetön tieteellinen tutkimus ja kasvavan nuorison monipuolinen koulutus ovat totuuden virvoittava lähde. Kun nuorena oppii kyseenalaistamisen taidon, medialukutaito harjaantuu ja jyvät eroavat akanoista. Tutkittu tieto on tämän vuoden teema. Tunne itsesi, millainen tieto tempaa sinut mukaasi.

Risto Pelkonen

  • Syntyi Iisalmessa 1931, kasvoi Helsingissä, asunut Kauniaisissa vuodesta 1967.
  • Professorin arvonimi myönnetty 1990.
  • Jäänyt eläkkeelle Hyksin endokrinologian osastonylilääkärin virasta (1981–1994) vuonna 1994.
  • Presidentti Martti Ahtisaari myönsi Pelkoselle arkkiatrin arvonimen 1995 (korkein Suomessa lääkärille myönnettävä arvonimi).
  • Toimi Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan sisätautiopin dosenttina vuodesta 1967.
  • Ollut naimisissa Kristiina-vaimon kanssa 64 vuotta.
  • Täytti tämän vuoden elokuussa 90 vuotta.