Kun moni ikätoveri on jo ripustanut hanskat naulaan, GrIFK:n kokenut maalivahti Patrik Roslander porskuttaa edelleen!
40-vuotias veskari on nähnyt lajissa lähes kaiken, mutta into ei ole hiipunut – päinvastoin. Viime kaudella “Paaki” palkittiin Aktialiigan All stars -joukkueen paikalla ja valittiin maaliskuussa 2026 kuukauden tähtipelaajaksi, joten vauhti tolppien välissä on edelleen kovassa iskussa.
”Kaikki heitot ovat otettavissa”, Roslander toteaa suorasukaisesti kuvaillessaan maalivahdin roolia. Hänen mielestään ajatus siitä, että maalivahti olisi ”puoli joukkuetta”, on osin harhaanjohtava.
– Ideaalitilanteessa puolustus estää heitot syntymästä, ja kaikki läpi tulleet pallot ovat viime kädessä maalivahdin vastuulla.
Sitä ei Roslanderin mukaan kannata alkaa vatvomaan – parempi on vain keksiä keinoja, joilla seuraava heitto torjutaan.
Lajin ja pelipaikan viehätys ei kokeneen pelimiehen mukaan piile pelkässä torjumisessa, vaan kilpailussa ja ongelmanratkaisussa. Hän vertaa maalivahdin ja heittäjän välistä asetelmaa shakkiin: kumpikin yrittää ennakoida toisen siirron, ja se, kumpi vie pidemmän korren, ratkeaa hetkessä. Juuri tämä jatkuva, joka treenissä ja joka ottelussa toistuva ongelmanratkaisu on Roslanderin mukaan lajin parasta antia. Vähiten häntä sen sijaan innostavat yksinäiset kesätreenilenkit – joukkueharjoittelu sujuu paremmin.
Pitkän uran aikana tie on vienyt Roslanderin kahdesti Dickenistä Kauniaisiin: ensin HC Westiin, jossa hän saavutti kaksi Suomen mestaruutta. Paluu Dickeniin ei sujunut aivan odotetusti, sillä seuralla oli ehtinyt muodostua vuosien varrella oma vahva kulttuurinsa, johon oli vaikea istua suoraan samalla kaavalla kuin Westissä. GrIFK:hon hän siirtyi lähes vuosikymmeneksi venyneen ja muutaman hopeisen mitalin tuoneen Dicken-aikakauden jatkoksi, kun hän halusi vielä kokeilla jotain uutta.
Nyt Roslander on yksi liigan kokeneimmista pelaajista joukkueessa, joka on samaan aikaan yksi liigan nuorimmista. Yhtälö ei ole aina helppo. Paaki myöntää, että hänenkin pitää muistaa: kaikki ei tapahdu viikossa tai kuukaudessa, ei edes yhden kauden aikana. Kokeneemmalta voi vaatia enemmän kuin kokemattomalta, eikä nuorilta pidä odottaa samaa heti kuin mitä itseltä aikanaan vaadittiin. Sen sijaan roolina on näyttää esimerkkiä siitä, miten vastoinkäymisistä selvitään. Tämä konkretisoituu alkavalla kaudella myös virallisemmin, sillä Roslander on mukana myös joukkueen valmennustiimissä. Veteraanin viittaa voi siis tänä kautena kantaa jo osin valmentajankin roolissa.
Kysyttäessä ihanneparista tolppien välissä Roslander nostaa esiin kaksi kokenutta maalivahtia. Syy on yksinkertainen: kokeneelta kollegalta voi vaatia enemmän, ja yhteistyö toimii ilman turhaa arkuutta. Jos päivä ei vain suju, kumpikaan ei ota sitä egona – vaihtoon voi mennä nopeasti ja katsoa, onko toisella parempi vire. Nuoren ja kokeneen parivaljakon kesken tämä ei aina toimi yhtä mutkattomasti, sillä kokemattomalta ei voi odottaa samaa heti.
– Itselleni oli hyvää aikaa, kun rinnalla oli vanhempi maalivahti ja oli helppo olla oppimassa. Aikanaan kun Tomi Kurppa oli siinä rinnalla, se toimi, koska Tomi oli niin hyvä siinä, Paaki muistelee ja toteaa, että hänen oma seuraava askeleensa olisikin omaksua vahvemmin veteraanin rooli itse.
Maalivahdin työhön kuuluu Roslanderin mukaan myös oman pelisilmän käyttö: paikaltaan hän näkee laitojen sisäänjuoksut ja tilanteet eri kulmasta kuin kenttäpelaajat, ja osa hänen tehtäväänsä on auttaa puolustusta lukemaan peliä.
Pahimpina hetkinä hän pitää tilanteita, joissa oma huolimattomuus – esimerkiksi epätarkka syöttö – kääntää puolustuksen hyvän työn tappioksi. Parhaita muistoja sen sijaan ovat viime sekuntien ratkaisevat torjunnat, joiden jälkeen ottelu on ohi eikä hävittävää enää ole. Sellaisia hetkiä voi muistella hymyillen, ja niistä hän kehottaa vain nauttimaan – niitä ei tule liian usein.