On torstai ja Villa Junghansin isoon saliin alkaa kerääntyä Kauniaisten suomen- sekä ruotsinkielisten eläkeläisyhdistysten senioreita. Alkamassa on Kauniainen–Grankulla–Bridge (KGB) -kerhon peli-iltapäivä.
KGB sai alkunsa reilut 30 vuotta sitten ja on vuosien varrella kasvanut pienestä pelaajaryhmästä yli neljänkymmenen innokkaan pelaajan yhteisöksi. Kerhon puheenjohtajana toimii Folke Tegengren.

– Kauniaisten kaupunki on tukenut eläkeläisten harrastustoimintaa tarjoamalla pelitilat, mikä on mahdollistanut bridgekerhon toiminnan nykyisessä laajuudessa. Viikoittaisissa pelitilaisuuksissa – kesäkautta lukuun ottamatta – täyttyy 5–8 pelipöytää 20–32 pelaajasta. Toiminta on järjestäytynyttä ja aktiivista. Kauniaisten bridgekerho ei kuulu Suomen Bridgeliittoon eikä osallistu kilpailutoimintaan. Sen sijaan kerho keskittyy edistämään eläkeikäisten jäsenten yhteistä harrastusta ja ylläpitämään henkistä vireyttä, kertoo Eero Jussila, joka on ollut KGB:n jäsen 30 vuotta ja toiminut kerhon kilpailunjohtajana vuosina 2014–2025. Tämä on ennen kaikkea hupia ja seuranpitoa, jossa ei haittaa voittaako vai häviääkö, Jussila kiteyttää.
Jussilalla on ikää 91 vuotta. Hän on yksi neljästä yli 90-vuotiaasta. Suurin osa pelaajista on yli 80-vuotiaita. Jussila kertoo käyneensä bridgen peruskurssin 45-vuotiaana ja pelannut siitä lähtien.
Kilpailunjohtaja Carola Tengströmin mukaan pelin monimuotoisuutta ei kannata säikähtää – perustaidot oppii hyvin jo peruskurssilla, ja jatkokursseilla osaamista voi syventää. Peruskurssi antaa valmiudet kerhopelaamiseen ja luo pohjan, josta pelitaitoa on hyvä lähteä kartuttamaan.

excel-taulukot ovat vaihtuneet pädeihin, joiden kautta jokainen pelipöytä kirjaa tulokset tietokantaan.
Bridge on älyllisesti haastava, moniulotteinen taitopeli, jota pelataan pareittain. Sen sääntöjä on vaikea tiivistää lyhyesti. Pelin hienosyiset syöverit avautuvat kuitenkin vasta pelaamalla.
– Meillä on pelaajia, jotka ovat aloittaneet pelaamisen vasta jokunen vuosi sitten ja hyvin ovat mukaan hitsautuneet. Edellytyksenä on, että kuuluu joko Kauniaisten suomentai ruotsinkieliseen eläkeläisyhdistykseen ja hallitsee bridgen perusteet. Seuraava peruskurssi alkaa ensi vuoden alussa, Tengström vinkkaa.
Yksi uusimmista KGB:läisistä on kerhon sihteerinä toimiva Marjatta Liljeström. Hän kävi peruskurssin pari vuotta sitten ja alkujännityksen jälkeen rohkaistui mukaan pelaamaan Villa Junghansiin muiden kerholaisten joukkoon.
– Onhan se näin, että nämä pitkään pelanneet ovat jo bridgekonkareita, mutta kun peliä pelaa samantasoisen parin kanssa, ei eriasteinen osaaminen haittaa – eikä sekään, että jäisi pisteissä parin kanssa joukon jumboksi. Tärkeintä on pelaamisen ilo ja se, miten pelissä huomaa oppivansa koko ajan jotain uutta, Liljeström toteaa.
Ennen Liljeströmiä bridgekerhon sihteerinä toimi Ullabella Wrede. Hän on ollut kerhon jäsen 15 vuoden ajan ja hoiti sihteerin tehtävää 11 vuotta.
– Bridge tuli aikoinaan minulle tutuksi avioliiton kautta ja innostuin lajista nopeasti. Olen pelannut suurimman osan elämästäni, vaikka välillä on ollut pitkiäkin taukoja. Muistan kun sain puhelun, jossa minulta kysyttiin, haluaisinko liittyä Kauniaisten KGB:hen. Hetken siinä meni vilunväreet, kun säikähdin, että yritetäänkö minua värvätä KGB:n agentiksi, Wrede naurahtaa.
Kerhon perinteeseen kuuluu myös vuosittainen bridgeristeily Tukholmaan.
– Meno- ja paluumatkalla pelataan, ja iltaisin nautitaan yhteinen illallinen. Suosimme Viking Linea, sillä heillä on valmiina kaikki peliin tarvittavat varusteet ja erikseen varatut pelitilat. Jää meille toki muutama tunti aikaa tutustua Tukholmaan, mutta pelaaminen on matkan tärkein anti, Liljeström kertoo.
Villa Junghansin pelit eivät ole pelkkää aivonystyräjumppaa. Reilun nelituntisen pelisession katkaisee parinkymmenen minuutin kahvi- ja keskustelutauko, jolloin vaihdetaan kuulumisia ja vahvistetaan vuosien varrella syntyneitä ystävyyssuhteita.
Bridge on yksi maailman suosituimmista korttipeleistä. Pelinä se on moniulotteinen ja taitoa vaativa korttipeli, jota pelataan pareittain. Bridge muovautui nykyään pelattavaan muotoonsa 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Harold Vanderbilt julkaisi vuonna 1925 kehittämänsä bridgen säännöt, jotka ovat melkein sellaisenaan nykyisinkin käytössä.




