Tänä keväänä tulee kuluneeksi 150 vuotta siitä kun Mikael Lybeck syntyi Uudessakaarlepyyssä 18.3.1864. Nykyään Lybeck, joka kuoli kotonaan Vallmogårdissa 11.10.1925, on useimmille tuntematon kirjailijanimi. Kirjailijaa juhlistetaan Vallmogårdissa 23.3.
Mikael Lybeck valmistui filosofian maisteriksi 1887, meni naimisiin 1898 ja muutti keväällä 1907 Vallmogårdiin vaimonsa Louisen ja kolmen lapsensa kanssa.
Huvila sai nimensä Lybeckin jo vuonna 1901 kirjoittaman runon mukaan. Se kertoi kaipuusta maaseudun hiljaisuuteen, jossa hän voisi omistautua kirjailijantyölleen.
Arkkitehdiksi hän valitsi Lars Sonckin. Huvila on nykyään erittäin arvokas sekä arkkitehtonisesti että kulttuuri- ja paikallishistoriallisesti, mutta myös maisemallisesti. Vallmogårdin suuri tontti lienee ensimmäinen joka ostettiin Ab Grankullalta, yhtiöltä joka oli perustettu maaliskuussa1906 huvilayhdyskunnan muodostamista varten. Tonttikauppa lähti hyvin käyntiin ja vuoteen 1912 mennessä oli muodostettu 497 kiinteistöä.
Kauniaisten asukkaat huolehtivat itse alusta alkaen melkein kaikesta yhdyskunnassaan; teistä, poliisista, yhdistystoiminnasta, sähköstä, luottamuselimistä jne.
Grankulla samskola aloitti toimintansa syyskuussa 1907, paljolti Louise Lybeckin aloitteesta. Kauniaisiin muuttaneilla perheillä oli paljon lapsia.
Ylhäällä Vallmogårdissa Mikael Lybeck kirjoitti runoja, romaaneja ja näytelmiä. Hän oli myös taitava piirtäjä ja musiikintuntija. Kodissa järjestettiin konsertteja kasvavalle tuttavapiirille Kauniaisissa.
Mikael Lybeckin kuoleman jälkeen Louise asui huvilassa vuoteen 1948 asti, jolloin se myytiin Sotainvalidien veljesliitolle. Siellä hoidettiin 1956 asti aivovaurion saaneita sotainvalideja. Sen jälkeen Vallmogård on ollut Kauniaisten omistuksessa. Vuosina 1956–72 siellä toimi kauppalankanslia ja vuosina 1972–78 se oli kaupungintalona.
Kun Kauniainen sai uuden kaupungintalonsa alas keskustaan, aloitettiin työt jugendhuvilan muuttamiseksi kulttuurikeskukseksi. Sellaisena huvila avattiin 1982 ja se sai yleisöltä erittäin hyvän vastaanoton. Vallmogårdissa järjestettiin 20 vuoden ajan säännöllisesti taidenäyttelyitä ja kulttuuri-iltoja.
Sisustus suunniteltiin huolellisesti yhteistyössä Lybeckin perheen ja Museoviraston kanssa ja kotoista tunnelmaa arvostettiin suuresti. Kirjasto täytettiin eri kirjakokoelmilla, enimmäkseen Mikael Lybeckin omalla tuotannolla ja osalla hänen suuresta kirjastostaan.
Huvilassa on vuosien 1982–2014 aikana tehty monia korjauksia. Vallmogårdissa on ollut myös kosteusvaurio-ongelmia. Taidegalleriasta on nyt tehty keittiö, salin kalusto on siirretty alas tilaan joka 20 vuotta oli kaunis pieni kahvila, mutta jota nyt kutsutaan kabinetiksi – erinomainen paikka pieniin kokouksiin.
Pääpaino on nykyään yksityistilaisuuksilla, aikaisemmin dominoi kulttuuri. Kuitenkin, seinillä on vielä samat taulut, ruokasalin kalusto on entisellä paikallaan ja kirjastokaapit on saatu takaisin. Ne täytetään vähitellen entisillä kirjakokoelmilla ja uusilla hankinnoilla.
Yksi erityiskokoelma koostuu sellaisten henkilöitten kirjoittamista kirjoista, jotka ovat käyneet koulua tai asuneet tai vaikuttaneet Kauniaisissa. Tämä niin kutsuttu kauniaislaiskirjailijoiden kokoelma, johon sisältyy sekä kauno- että tietokirjallisuutta, kasvaa koko ajan uusien nimien myötä. Luettelon nyt jo lähes 150 nimeä, kuolleita ja eläviä, todistavat kirjoittavasta väestöstä. Tätä ainutlaatuista kokoelmaa voidaan pitää kunnianosoituksena Mikael Lybeckille ja kirjalliselle toiminnalle. Osa elossa olevista kirjailijoista on kutsuttu Vallmogårdiin 23.3. Lybeckin 150-vuotisjuhliin.
Huvila ei valitettavasti ole enää avoinna yleisölle niin kuin se oli 1982–2002, mutta yksityistilaisuuksien osanottajat ja silloin tällöin järjestettävien kulttuuriiltojen vieraat voivat nähdä esimerkiksi kauniaislaiskirjailijoiden kokoelman.
Yksinkertainen luettelo kirjoista on saatavilla 18.3. alkaen ja toinen, jossa on elämäkerrallisia tietoja kirjailijoista, on suunnitteilla.
Kirjailijanurkkauksen erillisessä kirjakaapissa on Mikael Lybeckin teoksia, lyhyt perhehistoriikki ja nyt myös kaksi pro gradu -tutkielmaa Mikael Lybeckin tuotannosta.
Mikael Lybeckin vävy, kirjallisuudentutkija Erik Kihlman, on kirjoittanut kirjailijasta hienon elämä- kerran. Elämää Vallmogårdissa on kuvailtu lähdeluettelossa mainituissa kirjoissa.
Kirjailija Mikael Lybeckin muotokuva, ystävänsä Hugo Simbergin maalaama. Nykyään muotokuvan vanhalla paikalla Vallmogårdissa on kirjailijan miniän, keraamikko Marita Lybeckin tekemä kopio. Katso kuvaa salin sisustuksesta Lybeckin ajalta.
Mikael Lybeckin tuotannosta voi suositella teoksia Breven till Cecilia ja Tomas Indal, paljolti niiden hienon psykologian takia. Hannu Kankaanpää on suomentanut joitain Lybeckin teoksia. Jean Sibelius sävelsi musiikin Lybeckin näytelmään Ödlan. Sopimus siitä tehtiin säveltäjän vieraillessa Vallmogårdissa kesällä 1909.
Vallmogård on kulttuuriaarre, josta ensisijaisesti tietenkin Kauniaisten on päättäväisesti pidettävä huolta. Siitä me kaikki olemme yhteisvastuussa.
Kauniaisten kaupunginkirjasto järjestää maaliskuussa näyttelyn Lybeckin ajasta ja kaikesta siihen liittyvästä: kirjallisuudesta, aatteista, huvilakulttuurista ja musiikista molemmin puolin 1800–1900 -lukujen vaihdetta.
Mikael Lybeckin oma tuotanto on tietenkin mukana ja myös pysyvä osa kirjaston Kauniais-kokoelmaa.
Saliin loivat kodikkuutta kulmasohva, kirjat ja taulut eikä vähiten suuri kaakeliuuni. Vallmogårdia lämmitettiin pitkään kaakeliuuneilla ja halkovarastot ulkona pihalla olivat valtavat. Kuvasta näkyy, että huvila on jo saanut sähköt, eli vuoden 1910 jälkeen jolloin sähkölaitos aloitti toimintansa Kauniaisissa.