Hassan Reza juoksee maaliin ennen Mia von Knorringia. Kurrenkierroksella oli tänä vuonna uusi reitti: 5 km:n matkalla yksi kierros Gallträskin ympäri ja 10 km:n matkalla kaksi kierrosta.
Tämänvuotista Kurrenkierrosta voi pitää historiallisena, sillä siihen osallistui ensimmäistä kertaa myös turvapaikanhakijoita, kaikkiaan 14 Otaniemen vastaanottokeskuksesta. Heihin juoksu teki lähtemättömän vaikutuksen.
– ´Paljon kiitos opettaja´ he sanoivat ja olivat erityisen tyytyväisiä siihen että kaikki saivat mitalin. Olen todella ylpeä ryhmästäni ja mielestäni kaikki meni tosi hyvin, kertoo Mia von Knorring, jonka aloitteesta turvapaikanhakijat juoksuun osallistuivat.
Habib Gaidari (vas.), Reza Hosseinin ja Seyd Mokhtar Heydarin mielestä oli hienoa saada mitali ja juosta yhdessä muiden kanssa.
– Tunsin itseni vähän niin kuin matkanjohtajaksi. Jo Länsiväyläjuoksussa olin nähnyt, miten ne irakilaiset ja syyrialaiset, asettuivat lähtöviivalle, olivat aivan tosissaan.
von Knorring kertoo, ettei Kurrenkierrostakaan kukaan pitänyt leikkinä, vaan täytenä totena ja juoksijat antoivat kaikkensa. Kukaan ei voittanut, mutta esimerkiksi Habib Haidari oli neljäs ja Abbas Shafaei viides 5 kilometrillä. Seved Reza Husseini tuli 9. sijalle 10 km juoksussa, tiiviisti hänen perässään juoksi Hodad Hosaini 12. ja Mohammadi Mohammadi 13. sijalle.
von Knorring ja Emma Blomqvist ovat helmikuusta lähtien toimineet niin kutsuttuina kielioppaina ryhmälle turvapaikanhakijoita Otaniemessä. Saapuessaan Suomeen kukaan heistä ei osannut lukea tai kirjoittaa latinalaisia aakkosia. Puolen vuoden opintojen ja 2-3 viikottaisen oppitunnin jälkeen kaikki ovat oppineet lukemaan ja kirjoittamaan suomea avustavasti ja tulevat nyt ymmärretyiksi arkipäivän tilanteissa.
– Suomen ja Afganistanin välisistä suurista kulttuurieroista huolimatta he ovat aivan tavallisia ihmisiä joilla on tavalliset tunteet ja huumorintajua. Monta kertaa olemme istuneet ja nauraneet yhdessä jollekin hauskalle tilanteelle tunneilla.
Tarve auttaa
Jo syksyllä, kun yhä enemmän pakolaisia hakeutui Suomeen, Mia von Knorringista tuntui että hän haluaa auttaa.
Mutta kun kaikki Punaisen Ristin kurssit olivat täynnä, hän jätti asian sikseen. Hän oli kuitenkin liittynyt Refugee Hospitality Club -nettiryhmään ja sattui siellä näkemään että Otaniemi tarvitsi vapaaehtoisia.
Silloisen afgaanien kurssijohtajan, jonka tietämys länsimaisesta kulttuurista, latinalaisista aakkosista ja kielestämme oli täysi nolla, tarkoitus oli lähteä ulkomaille ja hän tarvitsi siten jonkun tilalleen.
von Knorring tunsi itsensä hieman epävarmaksi kun hän hyppäsi bussiin ja lähti katsomaan miten Jennin onnistui pitää kurssia miehille ja nähdäkseen, voisiko hän itse alkaa vetää lankoja.
Epävarmuutta miesten edessä
– Tunnustan, että ajatus siitä että edessäni tulisi istumaan etupäässä nuoria miehiä, tuntui vähän vaikealta.
Mutta kun Mia von Knorring sitten näki rivin hiljaisia, ahkeria ja vakavissaan olevia miehiä raapustavan muistiin kaiken mitä Jenni sanoi, niin hänellä ”kolahti” heti.
– Ja niin sitten olen istunut siellä helmikuusta lähtien kaksi kertaa viikossa. Ja mukaan on ollut kaikenlaista muutakin. Viikko sitten teimme pyöräretken pitkin Helsingin rantoja, jotta pojat oppisivat tuntemaan paremmin lähiympäristöään.
Väärinkäsitys Länsiväyläjuoksusta
Se, että turvapaikanhakijat lopulta juoksivat Kurrenkierroksen, johtui väärinkäsityksestä.
Pakolaiskeskus Luona oli huolehtinut siitä että kaikki turvapaikanhakijat olisivat voineet osallistua maksutta Länsiväyläjuoksuun.
Paikalla heistä olikin monta, jotka asettuivat lähtöviivalle tehdäkseen parhaansa.
– Osallistuin juoksuun myös itse kyseisenä sunnuntaina ja ihmettelin, ettei kukaan ´minun´ pojistani ollut paikalla.
Esbo IF tuki
Seuraavan kerran kun von Knorring piti tuntia, kävi ilmi että kurssilaiset olivat seisseet rakennuksensa ulkopuolella ja odottaneet että hän tulisi hakemaan heidät. He eivät olleet ymmärtäneet, että heidän olisi pitänyt tulla lähtöpaikalle omin voimin.
Korvaukseksi von Knorring kertoi Kurrenkierroksesta ja hän haluaa tässä yhteydessä kiittää järjestäjää Esbo IF:ää, joka tuli vastaan alennetuin osallistumismaksuin.
– Halusimme yksinkertaisesti tarjota miehille mahdollisuuden tehdä yhdessä jotain hauskaa ja vielä kauniissa ympäristössä.
Ennakkoluulot murtuivat
von Knorring kertoo, että ryhmään jota hän opettaa, osallistuu joka kerran 10-15 ihmistä. Niille, jotka osaavat arabiaa ja kenties vähän englantia, on monta ryhmää.
– Mutta vain tässä joka Emma Blomquistilla ja minulla on, ei kukaan osannut edes alkeita meidän kulttuuristamme.
Siihen, että tulee ymmärretyksi, tarvitaan von Knorringin mukaan reilu annos mielikuvitusta ja eläytymiskykyä. Kuvista ja Googlen käännösohjelmasta on ollut paljon apua.
– Olemme kaikesta huolimatta onnistuneet kommunikoimaan heidän kanssaan ja todella kaikki ennakkoluuloni Lähi-idästä ja Aasiasta tulleita pakolaisia kohtaan ovat murtuneet.
Ihmisoikeus
– Täytyy olla hirveää tulla ympäristöön, johon ei osaa ollenkaan orientoitua! Mielestäni kyse on ihmisoikeudesta että saa edes vähän tukea, ettei tarvitse tuntea itsenään aivan hukassa olevaksi.
Kaikki ryhmän afganistanilaiset odottavat päätöstä saavatko siitä, he jäädä Suomeen vai eivät.
Haluatko auttaa? Tässä joitakin mahdollisuuksia:
- Otaniemen vastaanottokeskuksen tukiryhmä – TuTu
- Refugee Hospitality Club
- Granin pakolaisapu