| YLEINEN - ALLMÄN

Kolumni: Valon voimaa

Seisomme hiljaa Villa Lanten altaanilla. Puutarhojen ja viiniköynnösten peittämältä Gianicolo-kukkulalta avautuu Rooma.

Palatsissa olen juuri kaatanut lasin punaviiniä johtaja Päivi Setälän valkoiselle nahkatuolille. Minua hävettää.

Pimeästä kantautuu itsevarma ääni, jonka omistaja on tyylitajustaan tunnettu professori Matti Klinge:

”Kun katsotte näitä maisemia, näettekö mitään erityistä?” hän kysyy.

Tarunhohtoinen kaupunki makaa jalkojemme juuressa. Nämä rakennukset ovat kestäneet keisarien valtataistelut ja gladiaattoreiden veriset mittelöt. Ylväinä pilarit seisovat asennossa. Tähdet tuikkivat Rooman taivaalla, mutta professori ei luovuta:

”No? Näkyykö mitään erityistä”? Hiljaista on. Mielessäni juolahtaa ehdotus, mutta pidän suuni supussa sillä professori Klinge ei pidä tyhmistä vastauksista. Ollessamme Roomassa olen nähnyt hänen tuhahtavan kaikille paitsi vaimolleen.

”Ettekö todellakaan huomaa?” Klinge manaa. Viittaan ja sanon reippaalla äänellä: ”jostain syystä kaikki valo on keltaista”. Pidättelen hengitystäni. Odotan klingemäistä tuhahdusta. Mutta yllättäen tyyliniekka oliivipuun juurella innostuu: ”erinomaista!” kuuluu kannustava ääni pimeässä illassa.

Professori kertoo, että valaistukselle on Roomassa äärimmäisen tiukat säännöt. Historiallisessa kaupungissa siitä ei sovi poiketa. Valon voimakkuudelle ja erityisesti värille on paavien valtakunnassa tarkat määritelmät.

Taustalla on ajatus siitä, että rakennukset näyttävät paremmalta tietynlaisessa värissä. Armollinen keltainen saa historian siivet havisemaan ja tuo arvokkuutta. Eivät tapelleet keisarit ja gladiaattorit turhaan.

Soisinkin kaikille katu,- joulu-, ja pihavalaistustaan rakentaville suomalaisille mahdollisuuden tunnelmoida iltahämärässä Rooman kukkuloilla. Mutta koska kuka tahansa ei pääse juomaan punaviiniä Villa Lanten altaanilla, jaan teille muutaman ilmaisen neuvon valon juhlan kynnyksellä.

Heittäkää saman tien kaikki älyvapaat kalmankalpeat ledit lähimpään kierrätysämpäriin. Menkää sen jälkeen hyvin varustetun myymälän valaisinosastolle ja perehtykää yhdessä myyjän kanssa värien ihmeelliseen maailmaan.

Valo jakautuu lämpötilan mukaan. Hieman kellertävän valkoinen on armollisempi silmälle ja ohikulkijalle, joka pyrkii ohittamaan asumuksenne saamatta epileptistä kohtausta. Ennen tunnelia pohjoiseen päin mentäessä seisoo komeasti valaistu iso puu – ottakaa mallia siitä!

Myös katuvalaistuksen suhteen Kauniainen on edelläkävijä. Katsokaa vaikka keskusta-alueen valaistusta, aseman ympäristöä ja varsinkin radan pohjoispuolen liikenneympyrän ja Helsingintien valoja. Kellertävän lämpimiä kaikki. Myös Gallträskin kävelyreittien käyttäjiä hemmotellaan aivan oikealla värilämpötilalla.

Näistä valaisinvalinnoista kaupunki ansaitsee suuren kiitoksen. Taloyhtiöt ja yksityiset voisivat sen sijaan oppia kaupungilta paljon.

Nykyään valikoima on melkoinen ja kuoleman kalpeat valot ovat vältettävissä jos silmää on.

Kauniaisten kaupunki uudistaa edelleen katuvalaistusta satojen tuhansien eurojen edestä tulevina vuosina. Toivoa sopii, että väriskaala noudattaa hyväksi havaittua sävyä.

Hyvää valon juhlaa,

JAN ANDERSSON

Toimittaja Jan Andersson kirjoittaa ajoittain kolumneja Kaunis Graniin. Vuorotellen suomeksi ja ruotsiksi. Journalisten Jan Andersson skriver då och då kolumner i Kaunis Grani, turvis på finska och svenska.