| YLEINEN - ALLMÄN

Kolumni: Mikä Granin-malli?

Kaksi vuotta sitten keskustelimme Kauniaisissa vakavasti Islannin-mallista ratkaisuna sekä nuorten päihteiden käyttöön, että takaamaan harrastustoimintaa kaikille.

Tietenkin olimme kuulleet, kuinka kaikki lapset ja nuoret potkivat Islannissa jalkapalloa, ja maan urheilumenestys mainitussa lajissa oli laajalti tiedossa.

Tuohon kuitenkin liittyi jotain salattua mystiikkaa: miten islantilaiset olivat oikeasti onnistuneet tässä. Virkamiehet joka puolelta maata matkustivat edestakaisin Islannin ja Suomen välillä. Islantilaisia valtuuskuntia kutsuttiin paikalle, ja kansainvälisiä seminaareja järjestettiin, jotta menestyksekästä mallia voitiin levittää joka puolelle. Uskoimme täällä Suomessa, että olimme löytäneet kaiken kattavan ratkaisun, kuinka kouluterveyskyselyitten epätyydyttävät tulokset kääntyisivät kohti parempaa.

Ken jaksaa käydä läpi kouluterveydenhuollon kyselyn tuloksia, ja katsoo Kauniaisten lukuja, yllättyy sekä positiivisesti että negatiivisesti. Kauniaisten tulokset ovat keskimäärin hyviä, erityisesti kun on kyse harrastuksista, sillä 94 prosenttia koululaisista kertoi harrastavansa jotakin (luku on koko maassa 88 prosenttia). Tulos on tosi hyvä, mutta jos silmäilee nuorten päihteiden käyttöä, tunne ei ole ihan yhtä lämmin.

Jos erityisesti katsoo kehityssuuntia, alkaa pelottaa. Muun muassa kannabiksen käytön hyväksyminen on vuodesta 2017 vuoteen 2019 noussut 12 prosenttia. Toisin sanoen vuonna 2017 15 prosenttia 8- ja 9-luokkalaisista pojista koki, että kannabiksen käyttö oli hyväksyttävää. Luku oli 27 prosenttia vuonna 2019 eli toisin sanoen yli neljäsosa nuorista pojista oli nyt tuota mieltä.

Miksi tämä asia sitten on tärkeä tässä keskustelussa? Suomen-mallissa käsitellään ennen muuta harrastamisen takaamista lapsille ja nuorille, kun me Granin-mallissa haluamme nostaa esille tämän lisäksi ehkäisevän päihdetyön seikat, joihin Islannin-malli nojaa. Sellaisenaan tämä ei ole mitenkään uutta kaupungissa, koska tarvitaan esimerkiksi päihdetyösuunnitelma sekä lapsia ja nuoria ennen kuin seuroille aletaan jakaa tukea.

Yksi Islannin-mallin tärkeimmistä seikoista liittyy perheitten ajankäytön muuttamiseen. Kun onnistuu järjestämään lasten ja nuorten harrastukset iltapäivän tai alkuillan aikana, ehtivät kaikki kotiin aiemmin. Kyse on siis siitä, että perheille saadaan enemmän keskinäistä aikaa, ja siten lapset ja nuoret saavat elää turvallisessa ja päihteettömässä arjessa.

Mutta mitä tämä Granin-malli oikein on? Siinä on kaikessa lyhykäisyydessään kyse, että annetaan kaikille peruskoululaisille mahdollisuus jatkuvaan harrastustoimintaan osana koulupäivää, ja osallistuttaa lapset harrastustarjonnan suunnitteluun. Kyse on kehittyvän hyvinvoinnin luomisesta, ja yhteenkuuluvaisuutta laajan harrastustoiminnan ja yhteistyön avulla, jotka osaltaan mahdollistavat perheille enemmän yhteistä aikaa.

Kyse on monitoimisen rakenteen luomisesta harrastustoimintaan, erikoisnuorisotyöntekijöiden, koulun nuorisotyöntekijöiden, koulujen ja kouluterveydenhuollon yhteistyön avulla. Kyse on pysyvän, laajan mallin luomisesta Kauniaisten harrastustoimintaan. Siinä käytetään hyväksi kaupungin erinomaista käytettävissä olevaa infrastruktuuria. Nyt pitää vain panna toimeksi, kunhan pandemia ei aseta liikaa kapuloita rattaisiin, jotta meillä kaikilla on mahdollisuus saada aikaan jotain hienoa. Keväällä 2021 mallia aletaan eri muodoissa testata kaupungissa, mutta lähtölaukaus kansalliselle mallille on syksyllä 2021. Tavoitteena kaikessa yksinkertaisuudessa ja suuruudessa on, että luodaan vahva pohja toimintamallille, vahvemmalle tasa-arvolle, terveydelle ja hyvinvoinnille, sekä enemmän yhteistyötä ja enemmän aikaa perhe-elämälle.

ANDERS LINDHOLM-AHLEFELT,

KULTTUURI- JA VAPAA-AIKAPÄÄLLIKKÖ

KÄÄNNÖS: JUHANI HEIKKILÄ