Kauniaisten tulisi alkaa profiloitua yhtenä maan taiteellisesti merkittävimmistä paikkakunnista, ottaen huomioon kaikki ne kuvataiteilijat, joilla on yhteys Kauniaisiin, kirjoittaa taideasiantuntija Maria Ekman, joka on tunnettu monista TV:n antiikkiohjelmista. Ekman on myös Kauniaisten ruotsinkielisen kulttuuriyhdistyksen Grankulla svenska kulturföreningenin hallituksen jäsen.
1900-luvun alussa Kauniaisista tuli koti kymmenille kuvataiteilijoille ja muille kulttuurihenkilöille. Heidät houkutteli paikkakunnalle mahdollisuus asua urbaanisti ja luonnonläheisesti. Rautatieyhteys uuden rannikkoradan myötä Helsingin ja Turun välillä avattiin vuonna 1904, ja Grankulla samskola, joka toimi modernin ja yksilöllisen opetussuunnan mukaisesti, aloitti toimintansa vuonna 1907. Lisäksi paikkakunnalla oli varhaisessa vaiheessa sähkö- ja puhelinlinjat sekä katuvalaistus.
Kansallisromanttiset ajatukset, jotka ylistivät maan luontoa ja omaleimaisuutta, olivat hallitsevia tänä aikakautena. Kuvataiteilijoiden keskuudessa ihanne oli luoda ”vapaasti”, ja siksi taiteilijakoteja ja -yhteisöjä syntyi moniin luonnonkauniisiin paikkoihin. Yksi ensimmäisistä Kauniaisiin muuttaneista oli monilahjakas Mikael Lybeck (1864–1925) ja taidemaalari Werner von Hausen (1870–1951). Heidän aktiivinen taiteilijatoimintansa sekä luova ja huoleton perhe-elämänsä heidän tilavissa Vallmogårdin ja Villa Reiren kodeissaan loi perustan, joka houkutteli yhä enemmän luovia kulttuurihenkilöitä huvilakaupunkiin. Taiteilijat, taidekauppiaat, mesenaatit ja taidekriitikot alkoivat yhä useammin vierailla kaupungissa.
Kuvanveistäjä Felix Nylund (1878–1940), joka loi kuuluisan veistoksen ”Kolmen sepän patsas”, joka sijaitsee Vanhan ylioppilastalon ja Stockmannin tavaratalon välisellä aukiolla, muutti Kauniaisiin terveytensä vuoksi 1910-luvun puolivälissä. Hänen ateljeeseensa tuli vierailijoiksi kuvanveistäjiä, kuten Alpo Sailo (1877–1955), joka on tunnettu veistoksestaan inkeriläisestä runolaulajattaresta Larin Paraskesta Hesperiapuistossa, ja Yrjö Liipola (1881–1971, iso kuva), joka on tunnettu Diana-veistoksestaan, joka sijaitsee Helsingin keskustassa, Kolmikulmassa. Kaikki kolme olivat myös opiskelleet eri aikoina Victor Westerholmin oppilaana Turun piirustuskoulussa. Vaikka nämä kuvanveistäjät matkustivat ympäri maata kehittääkseen itseään ammatillisesti ja pysyäkseen ajan tasalla uusimmista taidesuuntauksista, Kauniaisista tuli pian kaikkien kotipaikka. Lyhyen aikaa Wäinö Aaltonen (1894–1966) työskenteli myös Nylundin ateljeessa.
Taiteilija Marcus Collin (1882–1966) meni naimisiin vuonna 1916 Kauniaisista kotoisin olevan Eva Törnwallin kanssa ja näin hänestä tuli Kauniaisten asukas. Hän oli perustamassa Marraskuun-ryhmää, joka koostui ekspressionistisista suomalaisista taiteilijoista.
Ryhmään kuuluivat muun muassa Tyko Sallinen, Alvar Cawén, Wäinö Aaltonen, Mikko Carlstedt, Jalmari Ruokokoski, Hannes Autere, Ragnar Ekelund, Einar Ilmoni, Juho Rissanen ja Ilmari Aalto. Marcus Collinin taide on edelleen ajankohtaista, ja erityisesti hänen pastellimaalauksensa, jotka esittävät ihmisiä, jotka sinnittelevät raskaan arkityön parissa, ovat arvostettuja.
Suomalaisessa taidehistoriassa on monia taitelijanimiä, jotka liittyvät Kauniaisiin. Mainittujen lisäksi Kauniainen on ollut merkittävä seuraavien taiteilijoiden kannalta: Ina Colliander, Väinö Hämäläinen, Håkan Brunberg, Heikki Häiväoja, Lennart Segerstråle, Rolf Sandqvist, Elina Luukanen, Rabbe Enckell, Torger Enckell, Sven Grönvall, Nils Wikberg, Carl-Gustaf Lilius, Thor Lindroos, Irmeli Kukkapuro, Mikko Laasio ja Pentti Kaskipuro. Myös Tove Janssonilla on yhteys paikkakuntaan Atos Wirtasen kautta, josta äskettäin saimme lukea kulttuurineuvos Clara Palmgrenin artikkelissa Kaunis Granissa.
Kuvataiteilijoiden määrä, joilla on yhteys Kauniaisiin, on niin suuri, että kaupunki voisi hyvin profiloitua yhtenä maan taiteellisesti merkittävimmistä paikkakunnista.