Lähes 20 vuoden ajan olen kirjoittanut suuren määrän artikkeleita Kaunis Granille Kauniaisten vanhemmasta historiasta. Ehkä joku nuorempi kirjoittaa joskus uudesta ajasta, joka alkoi 1960-luvulla, kun koko pääkaupunkiseutu alkoi muuttua.
Kirjoittamisessani Villa Junghansin paikallishistoriallinen arkisto on ollut tärkein lähde vanhalle aineistolle: valokuvia, kirjeitä, haastatteluja, muistiinpanoja jne. Uudempaa aikaa koskevaa aineistoa ei valitettavasti ole koskaan kerätty järjestelmällisesti. Nykytekniikka on kuitenkin käytettävissä. Paperiasiakirjat ovat harvinaisempia.
Tiesittekö, että astronautti Juri Gagarin (1934–1968) vieraili Kauniaisissa? Selitys on itse asiassa yksinkertainen, mutta tarina tuli yllätyksenä. Se tuli esiin muutama vuosi sitten, kun joukko vanhempia herroja vieraili Villa Junghansin arkistossa tutkiakseen nuoruuttaan Kauniaisissa 1960-luvun tienoilla. He iloitsivat valokuvista ja kartoista, kertoivat kepposista, urheilulajeista ja metsäretkistä. Yhtäkkiä yksi heistä sanoi: ”Tiesittekö, että Gagarin oli Kauniaisissa?”
Juri Gagarin vieraili Suomessa avaruuslentonsa jälkeen kesäkuun lopussa 1961. Oli luonnollista, että hän tuli Kauniaisiin ja Villa Junghansiin. Huvila oli tuolloin nimittäin Neuvostoliiton suurlähetystön omistuksessa ja siinä otettiin vastaan vieraita rauhassa ”maaseudulla”, mahdollisesti myös salaisia neuvotteluja ja asiakirjojen vaihtoa varten. Emme tietäisi mitään taustasta, ellei yksi vanhemmista herroista olisi kertonut, kuinka hänen koulutoverinsa Mäntymäen koulusta tuli hengästyneenä heidän kotiinsa ja kysyi, löytyykö pingispalloja. Hän oli yksin kotona vanhassa Elantotalossa keskustassa. Hän haki pallot, sai tietää, että Gagarin oli Villa Junghansissa ja halusi pelata pingistä – mutta siellä ei ollut palloja! Pojat juoksivat pallojen kanssa paikalle ja Gagarin saattoi sitten pelata pingistä huvilassa. Kumpikaan pojista (toinen todennäköisesti talonmiehen poika) ei nähnyt peliä. Huvila oli suojattu tukevalla aidalla, jonka läpi pikkupojat tykkäsivät kurkkia. Naapuri Gösta Lytz oli rakentanut kaksi metriä korkean aidan.
Villa Junghans on saanut nimensä saksalaiselta perheeltä, joka omisti sen noin 20 vuoden ajan Noschisin perheen jälkeen. Noschisit rakennuttivat talon noin vuonna 1916. Junghansin perhe, johon kuului juuri ylioppilaaksi tullut Aino (Grankulla samskolasta), pakeni syksyllä 1944 Saksaan, C. Junghansin kotimaahan. Talo siirtyi Venäjälle rauhanehtojen mukaisesti, joiden mukaan kaikki saksalaisomaisuus Suomessa tuli luovuttaa. Villa Junghans ei ollut ainoa saksalaisomistuksessa ollut kiinteistö Kauniaisissa, joka kohtasi saman kohtalon. Niitä oli useita. Esimerkiksi Jeglinskyn perheen oli luovuttava Villa Annebergistään, ja tytär internoitiin Tammisaareen, vaikka he eivät olleet saksalaisia. Kirja Asuminen ennen ja nyt – Kauniaisten huvilakulttuuria (1988) kertoo lisää näistä huviloista.
Sotavuosina 1939–1944 Kauniainen vastaanotti henkilöstöä eri maiden lähetystöistä. Kauniainen oli turvallinen alue perheille Helsingin ulkopuolella, sillä Helsinki oli venäläisten tärkeimpiä pommituskohteita. Täällä asui ainakin japanilaisia, amerikkalaisia ja tanskalaisia vuokralla eri huviloissa. Joissakin aikaisemmissa Kaunis Granin artikkeleissa J. Laherma kertoo ystävyydestä japanilaisiin perheisiin. Tämä osa Kauniaisten historiaa ansaitsisi tarkempaa tutkimusta.
Vuonna 2005 Espoon-Kauniaisten reserviupseerit julkaisi pienen kirjan muun muassa radiosignaalien tiedustelusta Kauniaisissa. Toiminta alkoi sotien välisenä aikana vuonna 1941. Kaksi huvilaa Kavallintien varrella toimi radiotiedustelun keskuksina, erityisesti Suomenlahden suunnassa. Toiminta aloitettiin suuremmassa yksityishuvilassa osoitteessa Kavallintie 10, myöhemmin nimellä ”Lepokoti”. Kun tilaa tarvittiin lisää, otettiin käyttöön myös naapuritontin iso huvila, ”Klostret” (luostari). ”Lepokodissa” asuivat tiedustelijat, Klostretissa kuunneltiin radiosignaaleja. Toimintaan tarvittiin nopeita sormia ja hyvää kielitaitoa. Keväällä 1941 ryhmässä oli noin 80 henkeä. He hoitivat tehtävänsä hiljaa, eikä kauniaislaisia juuri kiinnostanut.
Lepokoti oli alun perin rakennettu kahdelle Blanquetten veljekselle ja toimi myöhemmin pensionaattina. Tämän ajan tutkimus on tiettävästi nyt käynnissä taidehistorioitsijan toimesta. Kun tiedustelu lopetettiin syksyllä 1944, tontilla poltettiin suuria määriä salaisia asiakirjoja. Osa tiedustelun laitteistosta siirrettiin salaa Ruotsiin nimellä Stella Polaris. Koko Lepokoti-tontti oli siirtynyt Raamattuopiston omistukseen jo vuonna 1945. Vanha huvila purettiin 60-luvulla, ja paikalle rakennettiin uusi talo, jossa on kaksi upotettua julkisivun päätyä, kuten alkuperäisessä Blanquetten huvilassa.
Naapuritontin Klostret on muuttunut paljon. Itse huvila on yhä olemassa, nyt neljän perheen asunto-osakeyhtiönä. Klostret oli alun perin yksityinen huvila, myöhemmin Grankulla samskolan omistuksessa, jossa järjestettiin sisäoppilaitosopetusta tytöille, tästä luostari-nimi. Peruskoulun myötä huvila siirtyi kunnan omistukseen. Tontilta on kadonnut tenniskenttä ja Hanna Wetterhoffin yksityinen alakoulu. Kavallintielle pystytettiin vuonna 2005 muistokivi radiotiedustelutoiminnalle Kauniaisissa.
Yksi huvila liittyy vielä tiedusteluun. Sitä kutsuttiin Nyforsin huvilaksi. Se ei koskaan saanut purkulupaa, mutta kuuluu nyt uudisrakennukseen osoitteessa Rantamajantie 10. Kiinnostavampi rakennus tontilla oli kuitenkin liiteri Gallträskin rannassa, jossa kolme miestä jatkoi tiedustelutoimintaa. Valvontakomissio kielsi toiminnan heinäkuussa 1945. Tähän päättyy Kauniaisten rooli sotilastukikohtana.
Jopa rauhallisimmilta paikoilta löytyy jännittäviä osia maailmanhistoriasta. Näillä Kauniaisten paikoilla liikkui kaksi hyvin tunnettua miestä, everstit Reino Hallamaa ja Aladar Paasonen. He muuttivat Ranskaan ja liittyivät Ranskan tiedustelupalveluun. Neuvostoliitto etsi heitä, mutta Ranska auttoi heitä pakenemaan. Paasonen pakeni Yhdysvaltoihin ja Hallamaa Espanjaan.
CLARA PALMGREN, FM, KULTTURINEUVOS
KÄÄNNÖS: PATRICIA HEIKKILÄ
Lähde mm.: Piirteitä Puolustusvoimien kehityksessä 1944–1964/Utecklingstrender vid Finska Försvarsmakten 1944–1964 Kirj/Förf Sampo Ahto (et.al.)