”Tiet, polut ja kujat Kauniaisissa” on Kauniaisten ruotsinkielisen kulttuuriyhdistyksen Grankulla svenska kulturföreningenin uusi kaksikielinen kirja, joka julkaistaan marraskuussa. Kirjan on kirjoittanut Martina Harms-Aalto ja siihen on koottu Kauniaisten 135 kadunnimeä. Seuran puheenjohtaja Christoffer Lindqvist toivoo siitä yhtä suurta menestystä kuin kirjalla Huviloita Kauniaisissa, jota on myyty noin tuhat kappaletta. Uuden kirjan kuvituksista vastaa Annika Wrede.
Kadunnimikirja julkaistaan sekä ruotsiksi että suomeksi, ja sitä on myös tuhannen kappaleen painos. Kirja kertoo kadunnimien taustat – niihin liittyvät ilmiöt, henkilöt ja paikat. Kulttuuriyhdistys halusi puheenjohtaja Christoffer Lindqvistin mukaan panostaa uuteen kirjaan siksi, että nousseiden jakelukustannusten takia ei ollut enää mahdollista julkaista lehteä ”Vi i Grankulla”.

Tuumasta toimeen. Seura antoi tehtävän kirjan kirjoittamisesta Martina Harms-Aallolle, ja Annika Wrede kutsuttiin mukaan tekemään kuvituksia, joita käytetään vaihdellen vanhojen valokuvien kanssa.
– Monet ihmettelevät nimiä: mistä ne tulevat? Asun itse kujalla, jonka nimi on Britankuja, ja tiedän tarkalleen, että Brita oli sukunimeltään Hindström, mutta on monta nimeä, joista minulla ei ole aavistustakaan. Tämä on jotain, mikä voisi kiinnostaa lähes kaikkia kauniaislaisia, sanoo Christoffer Lindqvist.
Martina Harms-Aalto, kuvaile lyhyesti kirjaa – mitä lukija kohtaa avatessaan sen?
– Lukija saa kaikkien 135 kadunnimen kautta paljon Kauniaisten historiaa ja tarinoita Kauniaisista. Tulee vähän sellainen ”aha, tätähän en tiennyt ennestään” -tunne. Mutta olemme myös ratkaisseet yhden arvoituksen: mysteerin Elinistä ja Elinanpolusta. Kaikki, jotka lukevat kirjan, saavat tietää, mistä on kyse, naurahtaa Martina, joka ei halua tässä vaiheessa paljastaa enempää kuin että Elinin lapsenlapsi on löydetty.

Kirjasta saat vastauksia kysymyksiin kuten: Kuka oli
Hjalmar? Anna-muori? Entä Hovineuvoksetar? Annika Wrede (vas.), Martina Harms-Aalto ja Christoffer Lindqvist esittelevät kaupungin kadunnimistä kertovan kirjan.
On myös yhä ratkaisemattomia kysymyksiä kadunnimiin liittyen.
– Kyllä, sellaista on. Sekä polkuja että teitä, joita ei enää ole, ja muutamia, jotka ovat olemassa mutta joiden taustaa emme tiedä. Emme esimerkiksi tunne kaikkien niiden naisten nimiä, jotka esiintyvät kadunnimissä. Voimme ehkä nyt saatujen tietojen perusteella olettaa, että kyseessä ovat merkkihenkilöiden puolisot, mutta mitään todistetta ei ole, kertoo kirjailija, joka on työskennellyt kirjan parissa yli 1,5 vuotta.
Hän huomauttaa, että on saanut paljon apua kaupungin virkamiehiltä, Tryggve Gestriniltä Espoon kaupunginmuseosta, Sebastian Hemgårdilta Kauniaisten paikallishistoriallisesta arkistosta ja yhdistyksen hallituksen jäseniltä, jotka ovat olleet mukana hankkeessa. Luonnollisesti myös Clara Palmgren, jota Martina kuvailee ”käveleväksi paikallishistorialliseksi arkistoksi”, on osallistunut aktiivisesti.
– Hän on lukenut kaikki tekstit. Olen esittänyt hänelle biljoona kysymystä. Ja olemme tavanneet toisinaan. Joten hän on ollut vahvasti mukana.
Kenelle kirjailijan mielestä pitäisi antaa oma katu tai tie?
– En ole oikeastaan ajatellut sitä. Kaikkien kylän naisten joukosta esimerkkinä Gunnel Carlberg, joka oli ensimmäinen nainen kaupunginhallituksen puheenjohtajana, ja toinen huomionarvoinen olisi hiljattain menehtynyt arkkiatri Risto Pelkonen. Hyviä nimiä on monia, sanoo Martina Harms-Aalto.
– Ehkä Claran pitäisi saada oma tie, ehdottaa Annika Wrede.
Wrede sai vapaat kädet kuvituksilleen, mutta toteaa, että tila on valitettavasti aina rajallinen.
– Uskon, että tasapaino kuvitusten, kuvien ja tekstin välillä on hyvä, vaikka olisi ollut hauskaa tehdä vielä sata kuvaa lisää, nauraa Annika Wrede.
Kirja julkaistaan 6. marraskuuta, jolloin kulttuuriyhdistys järjestää ruotsalaisuuden päivän juhlan Uudessa Paviljongissa. Kirjaa voi ostaa yhdistyksen kautta. Lisätiedot: www.granikultur.fi
KÄÄNNÖS: PATRICIA HEIKKILÄ




