Kevättalvella 1973 julistettiin haettavaksi Kauniaisten kulttuurisihteerin virka. Clara Palmgren valittiin tehtävään viiden hakijan joukosta. Tämä oli alku pitkälle ajanjaksolle, jolloin Kauniaisissa tehtiin laaja-alaista kulttuurityötä kaupunkilaisten hyväksi. Nyt kaikki tämä on koottu kirjaan, joka julkaistaan näinä päivinä.
Kulttuurineuvos Clara Palmgrenin kirja Mitt Grankulla ilmestyy Leo Books-kustantamon kautta ja julkaistaan sopivasti joulumyyntiin.
– Koko kirja on oikeastaan kiitos Kauniaisille, kaikille asukkaille ikään ja kieleen katsomatta, sekä niille virkamiehille, jotka ovat tehneet työtä kulttuurin hyväksi. Olen kuitenkin myös kyseenalaistanut joitakin asioita, sanoo Clara Palmgren.
Kirjassa Clara kertoo ajastaan kulttuurisihteerinä ja siitä, miten kaikki sai alkunsa.
– Näin mahdollisuuden tavoittaa kauniaislaiset kaikissa ikäryhmissä ja molemmilla kielillä toimintaan, joka tuntuisi läheiseltä kaikille ryhmille, kertoo Clara.
1970-luvulla Suomi oli nousussa, ja Clara oli erittäin sitoutunut työhönsä. Hän näki selvästi tarpeen tuoda esiin sekä vanhaa että luoda uutta.
– 1980-luku sisälsi paljon uutta. Vallmogård avattiin vuonna 1982 ja oli tärkeä kulttuuripaikka yli 20 vuoden ajan. Lasten ja nuorten taidekoulu, joka perustettiin vuonna 1978, oli ensimmäinen laatuaan Suomessa. Elokuvateatteri, joka oli toiminut jo 1970-luvulta lähtien, sai kunnallista tukea ja oli pidetty. Myös kunnallinen taidekokoelma perustettiin ja dokumentoitiin huolellisesti. Samaan aikaan syntyi myös paikallishistoriallinen arkisto, Clara luettelee 1970–80-lukujen ”kulttuuribuumin” saavutuksia.
Claran eri aiheista koostetut diakuvasarjat olivat erityisen pidettyjä etenkin yhdistysten keskuudessa, jotka osoittautuivat hyvin kiinnostuneiksi paikallishistoriasta.
– Nuo vuosikymmenet olivat todellakin merkittäviä aikoja. 1960-lukuun verrattuna kaupunkiin muutti yli 2 000 uutta asukasta, ja monet uudet yhdistykset syntyivät spontaanisti. Tunsin, että kiinnostus pientä huvilakaupunkia kohtaan kasvoi vahvan innostuksen ja lämmön siivittämänä. Ihmiset halusivat tietää enemmän, vaikuttaa ja osallistua. Näin selvästi, kuinka mielellään ihmiset sitoutuivat yhteiseen tekemiseen.
Clara Palmgren jäi eläkkeelle vuonna 2001. Nykyään hän ei kuitenkaan enää näe samanlaista kulttuuri- ja kotiseutuintoa kuin ennen.
– Valitettavasti olen eläkeaikanani nähnyt, kuinka innostus on hiipunut, hän toteaa.
Syitä tähän on hänen mukaansa monia.
– Kaupungin kulttuurivastaavat ovat tulleet ja menneet, vanhat kauniaislaiset ovat kuolleet ja kaikki uudet tulokkaat eivät ehkä ole yhtä sitoutuneita kuin ennen. Suuri syy on myös yhä tiukempi taloustilanne, joka vähentää kulttuuritukea koko maassa, hän sanoo.
Vaikka monet uudet kauniaislaiset ovat varmasti kiinnostuneita kaupungistaan kaiken muun ohella, Clara ymmärtää, ettei kaikilla ole aikaa perehtyä kaupungin kulttuurihistoriaan. Hän kuitenkin toivoo, että kirja ja hänen Kaunis Grani -lehdessä julkaistut artikkelinsa voivat auttaa tässä.
– Toivon, että ihmiset hyödyntävät sen historiankuvauksen, joka Kauniaisten rikkaasta kulttuurihistoriasta on olemassa, Clara sanoo.
Clara kirjoitti kirjan, koska hänellä oli runsaasti aineistoa kaupungin kulttuurista ja kulttuuripersoonista. Hän kulki aikoinaan mukanaan lainattu magnetofoni ja haastatteli muun muassa kirjailija Oscar Parlandia, professori Arne Runebergia ja kirjailija Atos Wirtasta.
– Koen, että minulla on vastuu välittää eteenpäin aineisto, joka minulla on, sanoo Clara, joka näkee kirjansa kulttuuritestamenttina kaupunkilaisille.
Clara Palmgren on kustantanut kirjan itse, mutta toivoo, että kauniaislaiset ostavat sen mielellään, sillä kirjan tuotto ohjataan Kauniaisten ruotsinkieliselle kulttuuriyhdistykselle Vallmogårdin kulttuuriohjelmien tukemiseksi. 200-sivuinen kirja ilmestyy joulukuun toisella viikolla, ja sitä myy Pannacotta.
– Me kaikki voimme kantaa vastuuta siitä, että Vallmogård säilyy kaikkien yhteisenä kulttuuripaikkana, Clara sanoo.
KÄÄNNÖS: PATRICIA HEIKKILÄ