Kauniaisten ensimmäinen rakennusaalto vuosina 1906–12 toi mukanaan suuren joukon lapsiperheitä. Vanhemmat halusivat heti järjestää lapsilleen kouluopetusta paikkakunnalla.
Louise Lybeck oli yksi ensimmäisistä joka muutti perheineen Kauniaisiin; hän muutti vuonna 1907 Vallmogårdiin miehensä ja kolmen lapsensa kanssa.
Hän sai mukaansa useampia vanhempia jo syksyllä 1906, jolloin suurin osa uusista kodeista oli vielä puolivalmiita.
Perustava kokous pidettiin 2. joulukuuta 1906 Janne Thurmanin luona Villa Åsassa Forsellesintiellä.
Läsnä oli 14 henkilöä ja ajatuksena ”yhteiskoulun perustaminen maalle ja sen yhteyteen järjestettävä pieni oppilasasuntola”.
Koulu aloitti toimintansa syyskuussa 1907 ilman sen suurempaa byrokratiaa; oppilaita oli yhteensä yksitoista yhdellä valmistavalla ja yhdellä varsinaisella luokalla. Rautatien vieressä sijaitsevasta huvilasta, suurin piirtein siellä, missä nyt on Varuboden, vuokrattiin kolme huonetta ja keittiö.
Senaatti antoi suostumuksensa maaliskuussa 1908 ”että Kauniaisten huvilayhdyskunta sai perustaa ja ylläpitää yhteiskoulua.”
Tästä täysin yksityisestä aloitteesta syntyneestä ruotsinkielisestä koulusta huolehti Kauniaisten kouluyhdistys, joka 1908 ”järjestäytyi marraskuun 8. päivä- nä ja oli sen jälkeen koulun omistaja ja isäntä”.
Nyt aloitettiin oman koulun rakentaminen ja oppilasasuntolan suunnittelu sekä neuvottelut sopivien opettajavoimien saamiseksi. Kaikki toteutui ilman vaikeuksia.
Uusi, oma koulurakennus otti 1. syyskuuta 1909 vastaan kasvavan määrän oppilaita. Rakennus on nykyään nuorisotalona ja se on suojeltu.
Oppilasasuntola, maan ensimmäinen, rakennettiin Koulukodintielle, sinne missä nyt on Granhultskolan, ja se toimi vielä 1960-luvulla. Se rakennettiin aikoinaan oppilaille sellaisilta paikkakunnilta, missä ei ollut ruotsinkielistä koulua, esimerkiksi Bakusta Venäjällä tai Sysmästä Suomessa, teollisuuspaikkakunnilta joissa isät olivat töissä.
Ab Grankulla, joka oli perustanut huvilayhdyskunnan, lahjoitti sekä koulu- että asuntolatontin. Koulurakennuksen piirsi arkkitehti Waldemar Aspelin, Granhultin asuntolan arkkitehti Alarik Tavaststjerna ja Bergan asuntolan arkkitehti Carl Frankenhaeuser.
Läksyjen lukua Bergan oppilaskodissa, joka rakennettiin poikia varten. Se sai nimensä ensimmäisen johtajansa,matematiikanopettaja William Bergendahlin mukaan. Tässä läksyjä luetaan ruokasalin pöydän ääressä, nuoremmat ja vanhemmat oppilaat omissa ryhmissään. Heidän takanaan näkyy makuuhuoneita. Oppilaskoti Granhult sai nimensä
johtajatar Leni Hultin mukaan.
Koulun kehityksen kannalta oli onnenpotku että rehtoriksi saatiin FM Magnus Hagelstam, joka opetti lähinnä äidinkieltä ja historiaa.
Hän aloitti syksyllä 1909, täynnä ideoita joista osaa pidettiin radikaaleina, kuten viedä oppilaat lomavaellukselle, pistää heidät itse rakentamaan koulupihaa ja tekemään istutuksia, pakottaa heidät ulos hiihtolenkeille ja rakentaa oma urheilumaja.
Näiden sijaan hän antoi heille läksyttömät maanantait.
Koulusta tuli koko yhteisön kokoontumispaikka. Siellä järjestettiin kokouksia yhteisistä Kauniais-asioista, konsertteja, juhlia kirjojen keräämiseksi koulukirjastoon, jumalanpalveluksia – kunnes Metodistikirkko valmistui 1917 – jne.
On kiinnostavaa lukea vanhoja vuosikertomuksia vuodesta 1910 alkaen, sillä niissä on myös paljon paikallishistoriaa. Vuosikertomuksen 1915–16 mukaan oli oppilasmäärä noussut 269:ään ja 1916 valmistuivat ensimmäiset ylioppilaat.
Vuonna 1917 koulurakennusyhtiö osti 85 000 markalla Villa Gahmbergan sekä 2,7 hehtaaria maata Kavallintie 12:sta. Huvilan oli piirtänyt arkkitehti Bertel Jung. Se on jäljellä ja nykyään suojeltu.
Magnus Hagelstam toteutti siellä vuodesta 1913 alkaen suunnitelmansa käytännöllisestä talouslinjasta ylempien luokkien tytöille. Tytöt asuivat huvilassa, heitä kutsuttiin nunniksi ja huvila ristittiin Klostretiksi.
Opetus jatkui siellä sotavuosiin asti. Tuolloin puolustusvoimat vuokrasi huvilan radiokuuntelua varten ja sieltä pystyttiin seuraamaan vihollisen liikkeitä merellä. Sodan jälkeen Klostrettiin tehtiin asuntoja.
Grankulla samskolalla oli nyt kolme asuntolaa, Granhult, Berga ja Klostret.
Koulu jatkoi kasvamistaan; vanhaa koulurakennusta laajennettiin jo vuonna 1912 juhla- / voimistelusalilla.
Koulu vuokrasi aluksi joitain huoneita naapurihuvila Odenwallista vuodesta 1919 lähtien, jolloin kunta osti huvilan, mutta osti sitten 1944 koko kiinteistön, ensisijaisesti lukiota varten.
Ennen kuin peruskoulu – protestien saattelemana – 1977 tuli Kauniaisiin, syntyi vielä yksi yksityinen koulurakennus.
Vuonna 1959 rakennettiin matala, pieni kivirakennus koulun pihalle koulun ja Villa Odenwallin väliin.
Paviljongiksi ristitty rakennus sisälsi kaksi luokkahuonetta fysiikkaa ja piirustusta varten. Kivirakennus purettiin kun sen paikalle pystytettiin uusi komea koulukiinteistö. Se sai nimekseen Uusi Paviljonki ja me kaikki tunnemme sen hienona konserttisalina.
Vanha Paviljonki (kuvassa) oli moderni luomus kun se 1959 rakennettiin, sen piirsi arkkitehti Claus Tandefelt. Talo purettiin noin 40 vuoden jälkeen. Samalle paikalle rakennettiin Uusi Paviljonki, jossa on luokkahuoneita ja iso sali mm. konsertteja, koulun päättäjäisiä, ylioppilaskirjoituksia ja yksityisiä juhlia varten.
Rakennus toteutettiin jotta ruotsinkielinen koulukeskus saisi juhlasalin sekä joitain luokkahuoneita. Sen piti samalla palvella koko yhdyskuntaa konsertti-, juhla- ja kongressisalina. Ja niin se valmistuttuaan 2002 on tehnytkin, ja on erittäin arvostettu akustiikkansa ja nerokkaan parvijärjestelynsä ansiosta.
Koulu- ja kulttuurivirkamiehillä oli jo 1980-luvulla ollut ajatuksia konserttisalista, mutta silloin keskustassa ja uuden kirjaston yhteydessä. Pääosin julkisin varoin rahoitettu nykytoteutus on onnistunut oikein hyvin.
Muut tässä artikkelissa kuvaillut rakennukset toteutettiin suurelta osin yksityisin varoin ja niitä on hoidettu hyvin – vuoden 1906 uudisrakentajavanhemmat voisivat olla ylpeitä.
Ja nykypäivän kauniaislaisten on syytä suuresti kunnioittaa heidän panostaan yksityiskoulun aikakautena 1907-1977.
Nuoren yhteiskoulun opettajat huomasivat nopeasti, että tarvittiin valmistava koulu. Sellainen toimikin joitakin vuosia hämmästyttä- vän modernein aattein kuten ulkona oleskelu ja veistopenkit.
Se lakkautettiin, mutta Hanna Wetterhoffin yksityinen pikkulasten koulu aloitti. Koulu toimi siinä pienessä punaisessa rakennuksessa Klostretin vieressä vuosina 1919–47. Sen käyneet lapset jatkoivat automaattisesti Grankulla samskolassa. Kaikki lapset eivät olleet kauniaislaisia. Monet tulivat junalla ja monet erilaisilla kyydeillä Pohjois-Espoosta.
Tarve oli suuri ja kouluun ottamisalue samoin. Kaikki lapset eivät käyneet yksityistä pikkulasten koulua. Kauniainen tuki molempien kieliryhmien kansankouluopetusta useamman vuosikymmenen ajan kasvavan tarpeen mukaan.
Ruotsinkieliset lapset voivat käydä kansakoulua Sepänkylässä Espoon puolella. Koulutalo sijaitsee edelleen Stensintie 12:ssa ja toimii nykyään päiväkotina.
Toinen mahdollisuus oli Hurtigin lastenkodin kansakoulu, jolla oli oma koulutalo Metodistikirkon vieressä. Se purettiin 1970-luvun alussa.
Suomenkieliset kansakoululapset voivat saada opetuta yksityisessä Viherlaakson suomalaisessa kansakoulussa.
1925 päätettiin että Kauniainen jaettaisiin ”yhteen ruotsinkieliseen ja yhteen suomenkieliseen koulupiiriin”. Mutta omat koulurakennukset puuttuivat vielä.
Sotavuosien jälkeen Kauniainen pystyi järjestämään kansakouluopetusta ruotsinkielisille lapsille Wasastjernan huvilassa Eteläinen Heikelintie 5:ssä, nykyisin se on Folkhälsanin päiväkoti, ja suomenkielisille Villa Solhällassa Pohjoinen Heikelintie 12:ssa, alun perin se oli Magnus Hagelstamin huvila, myöhemmin pensionaatti ja nykyisin päiväkoti. Siellä ne toimivat vuoteen 1956 jolloin yhteinen Keskuskansakoulu, nykyisin Mäntymäenkoulu, valmistui Mäntymäentielle.
Suuri rakennusaalto 1966–68 aiheutti sen, että lapsimäärä kasvoi valtavasti ja rakennus kävi ahtaaksi. Ruotsinkielisille lapsille rakennettiin 1970-luvun alussa Granhultskolan ja sitä on laajennettu jo monta kertaa. Se sijaitsee sillä vanhalla oppilaskotitontilla, jonka Ab Grankulla aikoinaan lahjoitti. Tuskin osakeyhtiö silloin kykeni näkemään, miten arvokas tontista vuosien saatossa tulisi, tai sitä, että oppilasmäärä ruotsinkielisessä opetuksessa ensimmäisestä vuosikurssista ylioppilasluokkaan kasvaisi alun 11:sta 952:een keväällä 2014.