| Historia -

Klostret – monta tarinaa (Osa 1.)

Kauniaista alettiin rakentaa heti maaliskuun 1906 jälkeen kun yhdyskunta oli perustettu. Suurten tonttien kysyntä oli vilkasta ja alue alkoi rakentua nopeasti ensimmäisten teitten varsille. Kavallintie, tuolloin vielä pieni metsäpolku, houkutteli heti…

Ilmoitus






Ilmoitus
Grani-historiaSiellä oli kaikkea mitä tulevalta huvilayhdyskunnalta toivottiin. Se sijaitsi ylhäällä aurinkoisella harjulla, lähellä rautatietä ja järven rantoja. Tänne rakennetut huvilat täydensivät kansallisromanttista kuvaa. Kavallintie 14:ään (nykyisen numeroinnin mukaan) rakensi leskirouva Sofie Gahmberg suuren huvilan itselleen ja kahdelle naimattomalle tyttärelleen. Arkkitehtina oli Bertel Jung, yksi aikansa suuruuksista.

Villa Gahmberga sai ajanmukaisen sisustuksen, joka todistaa mausta ja varallisuudesta. Tämän voi nähdä valokuvista, jotka otettiin onneksi jo 1907-09. Myös huvilan kahden kerroksen pohjapiirustukset ovat säilyneet. Huoneita oli paljon ja ne olivat isoja ja aurinkoisia. Keittiösiipi ruokakomeroineen ja tiskihuoneineen oli vaikuttava. Ulko-ovia oli kaikkiin neljään ilmansuuntaan. Kun kyseessä oli näin suuri puuhuvila, oli ajateltava turvallisuutta. Se olikin hyvin säilynyt ennen tulipaloa elokuussa 2011, jolloin ei onneksi henkilövahinkoja tapahtunut.

Sofie Gahmberg kuoli 1914. Huvila myytiin pari vuotta myöhemmin Kauniaisten yhteiskoululle, Grankulla samskolalle. Tällöin alkoi Klostret- eli luostariaika, jota kesti vuodesta 1917 aina 1940-luvun sotavuosiin asti.

 

Tyttöjen sisäoppilaitos

Magnus Hagelstam tuli Kauniaisiin vuonna 1907 perustetun yhteiskoulun rehtoriksi 1909. Hänen moniin ajatuksiinsa kuului tytöille tarkoitettu ”käytännöllinen jatkolinja”. Hän aloitti sellaisen jo vuonna 1913, mutta Villa Gahmbergiin mahtuivat nyt sekä kouluopetus että asuntola.

Tyttöjä alettiin pian kutsua nunniksi, koska säännöt olivat ankarat ja sisällä piti olla tiettyyn aikaan illalla. Nimi Klostret, luostari, syntyi ihan luonnostaan. Koulun kokoelmiin säilytetyistä kirjeistä, albumeista, päivä- kirjoista ja ainekirjoituksista käy ilmi, että tytöt olivat iloisia ja ylpeitä elämästään Klostretin nunnina. Opetus Klostretissa kesti kaksi vuotta ja oli jatkoa keskikoululle, sillä rehtori Hagelstamin mielestä kaikki tytöt eivät ”tarvinneet” ylioppilastutkintoa.

Aamupäivät oli omistettu teorialle, iltapäivät käytännölle. Oppilaat lukivat kieliä, kulttuurihistoriaa, äidinkieltä, kasvioppia ja kemiaa. Käytännön kursseja järjestettiin kutomisessa, kirjansidonnassa, piirustuksessa ja taideteollisuudessa. Joka kolmas viikko oppilaat työskentelivät keittiössä, parina vuonna he hoitivat puutarhaa ja monena vuonna heille opetettiin sairaanhoitoa. Ennen aamun oppitunteja tytöt voimistelivat puoli tuntia joka päivä. Klostretissa opettivat yhteiskoulun opettajat omia aineitaan.

 

Kulttuuririentoja ja ammattiopintoja

Vapaa-aikoinaan tytöt kuuntelivat gramofonimusiikkia, harjoittelivat näytelmiä ja runonlausuntaa, kävelivät Gallträskin ympärillä, lähtivät Helsinkiin teatteriin ja konsertteihin, järjestivät Klostretissa tansseja, joihin kutsuttiin sopivia nuorukaisia, ja vierailivat toistensa kotona eri puolilla Suomea.

Monen nuoren tytön vanhemmat asuivat kaukana Kauniaisista. 1920-luvulla Klostret sai oman tenniskentän, joka on jäljellä vieläkin. Se samoin kuin krokettipeli houkutteli monet nuoret valoisina iltoina Klostretin puutarhaan. Klostretia kävi sen 25 sisäoppilaitosvuoden aikana 369 nuorta tyttöä.

Klostretin toimittua joitakin vuosia he saivat päästötodistuksen jälkeen oikeuden aloittaa opinnot kansakouluseminaareissa, samoilla ehdoilla kuin ylioppilaat. Magnus Hagelstamin ajatus tietynlaisesta perustason ammattikoulutuksesta tuotti toisin sanoen hedelmää. Myös tässä hän oli aikaansa edellä. Klostret toi Grankulla samskolalle ja koko huvilayhdyskunnalle identiteetin joka kantaa edelleen.

 

Vakoilukeskus ja perheasuntoja

Pienessä punaisessa huvilassa Klostretin vieressä toimi v.1919 perustettu yksityinen pikkulastenkoulu, Privata småbarnsskolan, jota kutsuttiin myös Wetterhoffin kouluksi. Sen toiminta loppui v.1947 kun Kauniainen sai yhden ruotsinkielisen ja yhden suomenkielisen kansakoulun.

Monet pikkulastenkoulun oppilaat jatkoivat suoraan yhteiskouluun. Punainen huvila on ollut myös opettajien asuntona ja toiminut yhteiskoulun kuvaamataidon ja veistoluokkana. 1940-luvun sotien jälkeen Klostretin tontilla tapahtui paljon muutoksia. Ajasta vuoden 1945 jälkeen meidän päiviimme kerrotaan enemmän seuraavassa numerossa.

Kuka olisi aavistanut, että Gahmbergin naisten huvilasta tulisi sisäoppilaitos, sotavuosien salainen radiovakoilupaikka, asuntoja yhteiskoulun opettajille ja että se siirtyisi vuonna 1977 Kauniaisten kaupungin omistukseen ja asunnoiksi kunnan työntekijöille? Tai että huvila palaisi myöhäiskesällä 2011 kesken remontoinnin? Ja että juuri nyt, korjattuna ja kauniina, siinä asuisi neljä nuorta lapsiperhettä?

 

KG12_KLOSTRET2
Huvilan pohjapiirustukset sen eri toimintojen ajoilta ovat osaksi säilyneet. Puuttuvia osia on pystytty jäljittämään, kuten teki esim. Klostretin restauroinnista vastannut arkkitehtitoimisto vuoden 2011 tulipalon jälkeen, jolloin Kauniainen päätti myydä kiinteistön. Arkkitehtitoimisto tutki piirustuksia, valokuvia ja muuta vanhaa materiaalia ja teki sitten pohjapiirustuksen (A) siitä, millainen ensimmäinen kerros olisi voinut olla 1910-luvulla. Toimisto jatkoi tutkimista ja lisäsi pohjapiirustukseen sisäoppilaitoksen luokkahuoneen (B). Muutostöihin sisältyi myös valtava keittiö. Gahmbergin naisten makuuhuone yläkerrassa muutettiin internaattityttöjen makuuhuoneeksi ja suuri kuivausvintti jaettiin useammaksi makuuhuoneeksi.

 

KG12_KLOSTRET6
Klostretin ollessa sisäoppilaitos oli kotitalousopetus tärkeää ja mieluista. Tässä kuusi ”nunnaa” leipoo pikkuleipiä. Työt tehtiin käsin, hella lämmitettiin puilla, pyyheliinat ripustettiin kuivumaan ja reseptit kirjoitettiin mustaan tauluun. Tällöin, 1920-luvulla, oltiin vielä kaukana sähkövatkaimista ja muista nykyaikaisuuksista.

 

KG12_KLOSTRET4
Vuonna 1914 huvilassa otettiin joitain sisäkuvia. Ajelle tyypillisestä sisustuksesta on näkyvissä mm. kulmasohva, flyygeli, useampia kukkatelineitä ja yhdellä niistä palmu luomassa lisäkorkeutta huoneelle – sekä suosittu ”Ruusu”-matto, jonka suunnitteli arkkitehti Eliel Saarinen 1904.

 

KG12_KLOSTRET3
Rouva Sofie Gahmberg (o.s. Pentzin) ja tyttärentytär Marianne Snellman. Rouva Gahmberg oli leski ja neljän aikuisen lapsen äiti kun hän rakennutti huvilansa 1907. Tytär Martha oli naimaton ja opetti käsitöitä ja veistoa(!) Grankulla samskolassa monen vuosikymmenen ajan. Kun huvila 1917 myytiin, hän rakennutti tontille pienemmän huvilan itselleen, senkin piirsi Bertel Jung. Samaan aikaan rakennettiin pieni punainen huvila hänen ystävättärelleen Hanna Wetterhoffille, joka piti siellä yksityistä koulua pikkulapsille. Myös nämä huvilat ovat pystyssä.

 

Lähteet / Källor

Kauniaisten paikallishistoriallinen arkisto Villa Junghansissa, Ruotsinkielisen koulukeskuksen (koulumuseon) dokumenttikokoelmat,  Glasverandor och snickarglädje, 1988, s 103–105 (Klostret)