| Historia -

Menneen tunteminen luo yhteisöllisyyttä

Kauniaisilla on hämmästyttävän kiinnostava historia, niin paikallisesta kuin kansallisestakin näkökulmasta. Erityisesti nuorille on tärkeää kertoa historiasta, mutta on paljon sellaista, mikä kiinnostaa myös vanhempia kauniaislaisia ja uudempia tulokkaita. Erityisesti tänä vuonna, kun Kauniainen viettää 110-vuotisjuhliaan, tuntuu tärkeältä katsoa taaksepäin kaupungin kehitystä.

Grani110Historiasarja aloitettiin tammikuussa 2013 ja tähän asti on julkaistu 35 artikkelia sekä suomeksi että ruotsiksi. Suuri osa artikkeleista perustuu materiaaliin, jota on kerätty 1970-luvun puolivälistä lähtien ja jota säilytetään paikallishistoriallisessa arkistossa Villa Junghansissa. Materiaali koostuu pääasiassa tuhansista valokuvista, vanhoista paikallislehdistä, yhdistysten mapeista ja asiakirjoista. Tärkeän osan muodostavat kauniaislaisten haastattelut ja kertomukset. Arkisto täydentyy jatkuvasti uusien kontaktien, toisten arkistojen ja odottamattomien löytöjen myötä. Löydöt innostavat tutkimaan lisää.

Paikallisarkisto on säännöllisesti auki

Paikallishistoriallista arkistoa Villa Junghansissa Leankuja 4:ssä käyttävät myös muut tutkijat. Se on avoinna kuukauden ensimmäisenä tiistaina klo 15–18 tai sopimuksen mukaan. Monet haluavat esim. tietää, miltä tontti, jolla he nyt asuvat, on näyttänyt aikaisemmin. Valokuvakokoelmaa digitoidaan parhaillaan. Luovutettu materiaali järjestetään ja sitä voi tarvittaessa kopioida.

Arkistossa nyt oleva materiaali koskee ensisijaisesti aikaa Kauniaisten perustamisesta 1960-luvulle. Ensimmäinen vuosikymmen oli intensiivistä aikaa, jolloin rakennettiin satoja huviloita. Seuraava ajanjakso kesti kunnallisesta vakiintumisesta 1940-luvun sotiin asti. Vielä 1950-luvulla Kauniainen oli erittäin rauhallinen paikkakunta, maaseutumainen idylli, jossa ihmiset tunsivat toisensa ja yhteenkuuluvuus oli vahva.

Ilmoitus



Mutta 1960-luvun myötä muuttui paljon. Rivitaloja ja kerrostaloja rakennettiin nopeaan tahtiin. Asukasluku kasvoi parilla tuhannella muutamassa vuodessa. Enemmistökieleksi tuli suomi. Uusien asukkaiden myötä muuttui monta asiaa. Nykyinen Kauniainen perustuu paljolti silloisten nuorten ja innostuneiden perheiden aloitteisiin – ja verorahoihin. Tuota ajanjaksoa pitäisi tutkia nyt kun ihmiset, jotka silloin olivat aktiivisia, ovat eläkkeellä ja heillä luulisi olevan aikaa avustaa kertomuksilla, dokumenteilla ja valokuvilla.

Arvokasta dokumentointia tulevaisuutta varten

Suuri huviladokumentointi joka tapahtui 1980-luvun alussa mm. Museoviraston palveluksessa olleen HK Erkki Härön toimesta, tuotti Kauniaisista useampia kirjoja, jotka ilmestyivät 1986 ja 1988. Dokumentoinnissa tutkittiin 60 vanhaa huvilaa. Monet niistä on nykyään suojeltu. Samanlainen dokumentointi pitäisi tehdä siitä, mikä on kasvanut 1960-luvulta lähtien. Fyysisen miljöön dokumentointia seuraa kulttuuri- ja paikallishistoria. Jos Kauniainen voisi dokumentoida koko 110-vuotisen historiansa, niin sillä olisi merkitystä niin nyt kuin myöhemmin. Sen lähemmäksi omaa museota Kauniainen tuskin pääsee.

P.s Kiitos Anna Virubovaa koskevista tiedoista (ks. nro 1/2016). Hän asui kesäisin ilmeisesti useissa eri osoitteissa Kauniaisissa. 


Historiasarjaa kirjoittaa nykyisin pääasiassa Clara Palmgren, Kauniaisten entinen kulttuurisihteeri. Toinen kirjoittaja, Catharina Brandt-Vahtola, entinen Gymnasiet Grankulla samskolan opettaja, on jo kaksi vuotta ollut freelance oppaana Haltiassa Nuuksiossa. Hän kirjoittaa jatkossa luontoaiheista.

– Tunnen vastuuta ja kiitollisuutta kaikesta siitä materiaalista mitä kauniaislaiset ovat luovuttaneet, ja mielestäni on tärkeää, että se saa myös näkyvyyttä, sanoo Clara Palmgren. Asuinpaikkakuntansa hyvä tunteminen luo vahvan identiteetin ja yhteisyyttä asukkaiden kesken.

 

Jessica Jensen


Ilmoitus



KaunisGrani-historia-Hartwallin-huvila
Asematien ja Bredantien kulmassa ollut Lillgården rakennettiin 1910 Hartwallin perheelle, joka möi sen Koroleffin perheelle 1926. Huvila purettiin 1968.
KaunisGrani-historia-Asematie10
Asematie 10:ssä sijaitseva kerrostalo rakennettiin vanhan huvilan tontille 1970-luvun alussa.

 

Per Duncker ja hänen serkkunsa pulikoivat lähdeveden täyttämissä hiekkakuopissa 1900-luvun alussa, paikassa jonne1950-luvulla rakennettiin keskusurheilukenttä. Kentän vieressä oli pitkään ”Kahluuallas”, lähdeveden täyttämä sekin, jossa lapset uivat vielä 1960-luvulla. Uimahalli rakennettiin 1970-luvun alussa ja kahluuallas muutettiin suureksi ruohokentäksi leikkiä ja auringonottoa varten.
Per Duncker ja hänen serkkunsa pulikoivat lähdeveden täyttämissä hiekkakuopissa 1900-luvun alussa, paikassa jonne1950-luvulla rakennettiin keskusurheilukenttä. Kentän vieressä oli pitkään ”Kahluuallas”, lähdeveden täyttämä sekin, jossa lapset uivat vielä 1960-luvulla. Uimahalli rakennettiin 1970-luvun alussa ja kahluuallas muutettiin suureksi ruohokentäksi leikkiä ja auringonottoa varten.