| KAUPUNKI - STADEN

Kolumni: Mitä meidän pitää oppia koulussa?

Uusi opetussuunnitelma on uhka yhdenvertaisuudelle opetuksessa. Oppimistulokset laskevat ilmiökeskeisen opetuksen, itseohjautuvan oppimisen ja digitalisoinnin takia. Psykologian tutkijat Liisa Keltikangas-Järvinen ja Aino Saarinen lausuivat Helsingin Sanomien jutussa 18.11. 2018. Juttu aiheutti heti voimakkaita reaktiota maamme koulutusasiantuntijoissa

Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen kommentoi jyrkin sanoin, ja hän sekä opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen totesivat, ettei koulu voi etääntyä digitaalisuudesta, joka on osa tämän päivän maailmaa. Päinvastoin koulu on paras paikka oppia digitaalisuudesta turvallisessa ympäristössä. Myös itseohjautuvuus on ymmärretty väärin. Se ei tarkoita sitä, että oppimisessaan aktiiviset oppilaat jätetään yksin. Opettaja on aina vastuussa siitä, että opetus yksilöidään niin, että kaikki saavat kehittyä omalta tasoltaan, Olli-Pekka Heinonen korostaa.

Monet artikkelia kommentoineet ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että vuosien 2010 ja 2015 Pisa-oppimistulosten perusteella kritisoitu uusi opetussuunnitelma ei tullut voimaan kuin vasta 2016. Uuden opetussuunnitelman tulokset näkyvät vasta muutaman vuoden päästä. Filosofian tohtori Lauri Järvilehto, joka on aktiivinen kouluasioissa, kyseenalaisti ylipäänsä Pisan merkitystä mittarina maailmassa, jossa esimerkiksi tarvitaan vuorovaikutusta ja teknologisen murroksen ymmärtämistä.

Helsingin yliopiston kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka sanoi, että tapa, millä tutkimustyön päätelmät esitettiin HS:ssa, ovat tyypillinen esimerkki urbaanilegendoista suomalaisesta koulutuksesta. Se on aihe josta Lonka on kirjoittanut. Hän viittaa myös Pisa-tutkimuksen parhaisiin maihin, esimerkiksi Singaporeen, Japaniin ja Viroon, jossa teknologiaa käytetään opetuksessa Suomea enemmän. Hän korostaa, että on ensiarvoisen tärkeää, että tämänkaltainen tutkimus tehdään kansainvälisessä asiayhteydessä.

Suomen Pisa-tulokset olivat maailman parhaita vielä 2000-luvun alussa. Sen jälkeen ne ovat hiljalleen laskeneet, vaikka ovat vielä maailmanluokkaa. Kun uutta opetussuunnitelmaa työstettiin yhdessä opettajien ja tutkijoiden kanssa oivallettiin, että muutoksia oli tehtävä, jotta tulokset eivät laskisi vielä enemmän, ja että koulun ennen kaikkea pitää antaa lapsillemme ne taidot, joita he tarvitsevat tulevaisuudessa. Heidän pitää osata lukea, kirjoittaa ja laskea ihan kuten ennenkin, mutta he tarvitsevat myös esimerkiksi digitaaliset taidot, ja heidän pitää ymmärtää ilmiöitä ja voida toimia itseohjautuvasti. Jos me haluamme edistää tasavertaisuutta täytyy meidän antaa lapsillemme muun muassa nämä tulevaisuudentaidot, ja se jos jokin on koulun tehtävä.

Kauniaisten kouluissa painotamme sitä, että opetuksen tulee olla korkealaatuista, hyvinvointia edistävää ja vastata tulevaisuuden tarpeisiin. Olemme pitkään tehneet aktiivisesti työtä muun muassa digitalisoinnin ja ilmiökeskeisen oppimisen kanssa sekä pyrkineet antamaan kaikille oppilaille sen tuen mitä he tarvitsevat. Viime vuosien oppimistulokset eivät anna aihetta huoleen, päinvastoin.

Mitä opetussuunitelman perusteissa sanotaan, lue lisää tästä

HEIDI BACKMAN

SIVISTYSTOIMENJOHTAJA

KÄÄNNÖS: JUHANI HEIKKILÄ