| YLEINEN - ALLMÄN

Apu menee perille, kauniaislainen matkusti Intiaan tapamaan kummityttöään

”Kurjuus Intiassa on suurta, eikä kaikkia voi auttaa. Mutta jos voisin jonkun lapsen ja hänen perheensä hyvinvointia parantaa, niin se riittää minulle”.

Näin sanoo Hannele Röytiö kotonaan Kauniaisissa mullistavan Intian-matkansa ja kummityttönsä tapaamisen jälkeen. Hannele Röytiö on toistakymmentä vuotta kuukausittain maksanut avustuksen kummitytölleen kehitysyhteistyöjärjestön World Visionin kautta. Hän on seurannut intialaisen Phoolvati Rakveerin kehitystä, ja kun mahdollisuus tuli, Röytiö lähti tapaamaan tätä.

Seitsemäntoista suomalaista matkusti lokakuussa Intiaan. Ensin Delhiin, josta matka jatkui lentäen keskiseen Intiaan ja Bhopaliin. Sieltä vielä matkattiin autoilla viitisen tuntia Hosangabadiin, jossa suomalaiset majoittuivat viidakkohotelliin tiikerien suojelusalueella. Suomalaiset tutustuivat neljän päivän ajan World Visionin työhön ja työn tuloksiin alueella.

Hannele Röytiö teki elämänsä matkan, kun hän matkusti Intiaan tapamaan kummilastaan.

Kyse on käytännön perusasioista kuten kaivoista, vessoista ja teistä, mutta myös lasten aliravitsemuksen ennaltaehkäisemisestä, terveysvalistuksesta naisille ja muun muassa siitä, mitä ruokaa lapsille pitää antaa, ja miehille kerrotaan perhesuunnittelusta, kun perheeseen on syntynyt toinen lapsi.

Niitten rakennusten seinillä, joissa World Visionilla on toimintaa, tai jotka järjestö on rakennuttanut, on usein värikkäitä terveysvalistuksesta kertovia kuvia. Kummitoiminnan kautta tuki menee myös perheille suoraan. Esimerkiksi perheelle ostetaan muutama vuohi helpottamaan elannon saantia, ja patja, jonka päällä nukkua tai lapselle pyörä, jotta hän voi pyöräillä kouluun.

Voiko se olla hän?

Suomalaisten ryhmä vieraili ensimmäisenä päivänä päiväkodissa Khapan kylässä Anganwadissa. Siellä Röytiö näki kummityttönsä Phoolvatin ensimmäistä kertaa. Hän tunnisti tytön heti, mutta oli hieman hämmentynyt nähdessään selvästi vanhemman lapsen päiväkotilasten joukossa.

– Katsoin että hyvänen aika, tuollahan on Phoolvati eli tunsin hänet valokuvan perusteella. Miten hän voi olla täällä päiväkodissa?

Koko perhe.

Suomalaiset saivat kuitenkin hetken päästä tietää, että yksi kummilapsista todellakin oli läsnä ja silloin Röytiö tajusi, että kyseessä on juuri hänen kummityttönsä. He tapasivat virallisesti vasta seuraavana päivänä World Visionin kummilapsille, heidän perheilleen ja kummeilleen järjestämässä tapaamisessa paikallisessa hotellissa.

Phoolvatilla oli vanhempansa ja pikkuveljensä mukanaan. Molempia hieman ujostutti ensi kohtaaminen, mutta suomalaisen oppaan Oona Rintalan kehotuksesta Röytiö kaappasi tytön tunteikkaaseen halaukseen.

– Itku siinä tuli, sanoo Röytiö ja hiljenee hetkeksi, vieläkin otettuna tapaamisesta.

Nyt matkan jälkeen Röytiö pohtii, mitä tytölle tapahtuu tulevaisuudessa, kun hän tulee teiniksi ja aikuiseksi. Pääsekö Phoolvati opiskelemaan ja hankkimaan ammatin vai joutuuko hän naimisiin ja anopin apulaiseksi kuten Intiassa kouluttamattomille tytöille ja naisille käy?

Röytiöllä on myös haave, että Phoolvati tulisi Suomeen.

– Olisihan se upeaa, jos kummityttö pääsisi käymään täällä – luulen, ettei se onnistu.