On uudenvuodenaatto, kello lähenee 13:a, Villa Bredan juhlatilaan alkaa täyttyä senioreista. Yksikön sosiaaliohjaaja Sini Helenius toivottaa diskovieraat tervetulleiksi, kiinnittää halukkaille diskohenkisen hohtorannekkeen ja kertoo tarjolla olevan virvokkeita – Vichyä ja Pommacia.
Sini on yksi Villa Bredassa järjestettävän Mummodiskon puuhanaisista. Hän kertoo musiikin olevan olennainen osa Villa Bredan seniorihoivatyötä.
– Ajattelimme nyt kokeilla joitain uutta ja erilaista, Sini kertoo.
Mummodisko-formaatin takana ovat Mikko Haapalainen ja Joni Tammisalo. Vanhustyöhön erikoistuvien opintojensa aikana kaverikaksikolle tuli mieleen pöyhiä perinteisiä käsityksiä ikäihmisten musiikkimausta ja tuoda mukaan kuntouttavaan vanhustyöhön myös uusia elementtejä.
– Ikäihmiset kun helposti taputellaan samaan laatikkoon musiikkimaun suhteen, Mikko ja Joni kertovat.
– Pyysimme tilaisuuden juontajaksi mukaan näyttelijä, monitoiminainen Tuija Piepposen, joka on mukana suurimmissa tilaisuuksissa – kuten täällä tänään. Olemme vetäneet nyt diskotapahtumia tällä kolmikolla pitkälti yli sata kertaa, kolmen vuoden ajan ja kysyntää näyttää olevan.
Bileet alkakoon!
Village People -yhtyeen Y.M.C.A. räväyttää bileet käyntiin. Sitä seuraa Stayin’ Alive, jonka aikana tanssilattia alkaa täyttyä tanssijoista – kuka pyörätuolilla kuka ilman. Waterloo, Twist & Shout, Pretty Woman, Hurriganesia, Baddingia ja Jussi Raittista.
Lattialla pyörähtelee myös aviopari André ja Raisa. André asuu Villa Bredassa ja Raisa kertoo käyvänsä katsomassa rakkaintaan kahdesti päivässä. Raisa kertoo Andrén pitävän varsinkin jazzista, mutta nauttivan kaikenlaisesta musiikista. Näin näyttää nytkin olevan, sillä pariskunta viihtyy erinomaisesti parketilla myös diskohittien pyörteissä.
Marja-Liisa osoittautuu diskolattian diskohileeksi – kuten Piepponen häntä tituleeraa. Marja-Liisa rokkaa ja twistaa jokaisen soitetun biisin antaumuksellaan ja hymyillen. Elämästään suurimman osan pyörätuolissa ollut Marja-Liisa kertoo olleensa aina kova tanssimaan ja että musiikki on hänelle edelleen kaikki kaikessa. Hän kertoo aikoinaan tanssineen niin tangot kuin valssit – niin ikään pyörätuolista käsin. Nykyisinkin hän pistää tuon tuostakin tanssiksi aina kun radiossa soi jokin hyvä kappale.
– On tullut illan viimeisen hitaan vuoro, Mikko ilmoittaa ja lisää, että se ”hidas” on sitten diskohenkisesti hidas.
Soimaan lähtee Hurriganesin Get on. Villa Bredan uudenvuodendiskon juhlatila alkaa tyhjetä diskovieraista, joita äkkilaskemalla oli noin 60. Kun oikein tarkkaan katsoo, ei yksikään juhlija lähde paikalta ryppyotsaisena – pikemminkin päinvastoin. Ehkä sanonta ”ikä on vain numero” pitää sittenkin paikkansa.