| KAUPUNKI - STADEN

Muistatko vielä, millaista oli olla lapsi tai nuori?

Kaupungin nuorisopalveluiden erityisnuorisotyöntekijä Patrik Himberg näkee työssään, kuinka tänä päivänä monella vanhemmalla on kysymysmerkki päänsä päällä siitä, mitä lapset tekevät vapaa-ajallaan, yhdessä tai netissä.

 

Anna mulle aikaa -kampanjan aikana vanhempia kehotetaan tutustumaan nuorten mielipuuhiin. Samalla avautuu mahdollisuus ymmärtää paremmin heitä ja heidän mieltymyksiään. Ymmärryksestä on hyötyä, kun asioista, vaikkapa netin vaaroista puhutaan.

Netin syövereissä on helppo ajautua pahoille teille. Viidakkorumpu on lasten ja nuorten keskuudessa isossa roolissa. Kaveri saattaa kertoa, että on löytänyt jotain, vaikkapa jonkun tyypin, joka myy vapea (sähkösavuke), niin seuraajia tulee sitten aika nopeasti ja sitten hankitaan niitä. Aikuiset käyttävät nykyisin ihan eri kanavia kuin nuoret. Asiat pysyvät vanhemmilta salassa mutta ne leviävät nuorten keskuudessa niin, että vanhemmat ei ehkä tiedä niistä mitään, Patrik Himberg toteaa.

Somen vaikutus on nähtävissä selvästi ja myös korona-aika on vaikuttanut.

– Meillä oli täällä aika vauhdikas syksy. Tiktok-haasteet sun muita vastaavia, se vaikuttaa aika paljon. Levottomuutta ja keskittymiskyvyn puutetta, kuin koko ajan olisi sellainen ADHD päällä, koko ajan fiilis kuin olisi kiire jonnekin, Himberg listaa.

Tilanne Kauniaisissa on parempi kuin naapurikaupungissa tai -kunnissa, mutta mikään lintukoto ei sekään enää ole. Samat ongelmat on joka paikassa, mutta täällä vähän pienemmässä mittakaavassa.

– Se on aika hyvin kiteytetty. Kyllä ne kaikki asiat voi jollain tavalla tunnistaa myös täällä, mutta se ei ole niin yleistä, Himberg tunnustaa.

– Nuoret liikkuu aika paljon rajojen yli ja aina voi tehdä kaikenlaista myös toisessa kunnassa, sanoo puolestaan Himbergin kollega Sole Silfverberg.

Kauniaisten nuorisotoimi tekee paljon yhteistyötä Espoon ja koko pääkaupunkiseudun kanssa.

– Etsivä nuorisotyön kanssa näemme meidän porukkaa välillä naapurienkin kauppakeskuksissa, hän sanoo.

Verkostoituminen ja yhteistyö viranomaisten kesken toimii yli rajojen, ja siitä on hyötyä monessa tasossa.

– Se on hyvin tärkeää, koska jos siellä tapahtuu jotain, niin näemme nopeasti, onko se paikallinen ilmiö vai rantautuuko se myös meille. Kauniainen ei enää ole se pieni paikka mistä kaikki ajattelee, että täällä on vaan rikkaita ja että täällä ei tapahdu mitään. Juna tuo ja juna vie, niin se on, he toteavat.

Yhteistyö toimii myös nuorisotyön ja koulujen välillä hyvin. Nuorisotyö vierailee kouluissa ja luokat tekevät vierailuja nuorisotalolle, jossa kävijöitä riittää muutenkin.

– Olemme mukana kaikissa kouluissa oppilashuoltoryhmissä ja tietoa ja ajatuksia vaihdetaan muun muassa ilmiöistä, jotta niihin osataan varautua, Silfverberg kertoo.

Patrik Himberg korostaa, että nuoret törmäävät erilaisiin sääntöihin ja rakenteisiin kaikkialla missä liikkuvat. Hänen mukaansa nuorisotyö kaduilla on tärkeää.

– Kouluissa on omat sääntönsä, täällä nuorisotalolla niitä on vähän vähemmän ja kaduilla ei ollenkaan.

Tapaukset esiin yhteispelillä

Nuorisotyöntekijän työ saattaa joskus sisältää puhdasta salapoliisitoimintaa. Yhteistyö viranomaisten kanssa ja hyvä suhde nuoriin auttaa ratkaisemaan ongelmia ja tapauksia, jotka muuten saattaisivat jäädä pimentoon. Osa nuorista avautuu helpommin kahdenkeskisessä keskustelussa ja asiat saattavat lähteä siitä nopeastikin liikkeelle.

Ruoanlaitto yhdessä voi olla kiva juttu lapsille, toteavat Patrik Himberg ja Sole Silfverberg.
– Sekin voisi olla hauskaa, että tekee muksun kanssa ruokaa, dokumentoi sen ja tekee Tiktok-videon tai ottaa valokuvia, ja antaa lapsen valita kanavan mitä kautta se laitetaan someen jakoon, he vinkkaavat.

– Joidenkin kanssa jutellaan enemmän ja jotkut tulevat itse kertomaan. Joskus sattuu, että on tiiviisti yhdessä olevasta porukasta kukaan ei kerro mitään, mutta sitten kun joku heistä sattuu tulemaan yksin ja häntä jututtaa, niin alkaa irtoamaan kaiken näköistä. Ja kun meillä on se verkosto, niin pystytään laskemaan 1+1+1, ja huomataan että tämähän liittyy tuohon. Ja sitten kun me pumpataan lisää, niin alkaa tulemaan nimiä tai aikoja tai paikkoja, he sanovat.

Yksi pahimmista nykyajan lieveilmiöistä on niin kutsutun roadman-kulttuurin pesiytyminen nuorison kes- kuuteen. Kauniaisissa keväällä tehtyjen pahoinpitelyjen ja nöyryytyksien tekijät saatiin selvitettyä Ankkuritoiminnan avulla.

– Annettiin Ankkuripoliisin tutkijalle tekijöiden kuvat ja muutama päivä myöhemmin selvisi, että samaa porukkaa oli epäilty jo muissakin tapauksissa, ja nyt heitä vastaan saatiin lisää asioita pinoon.

Himbergin mukaan teot ovat myös raaistuneet. Surullisia otsikoita on saanut lukea viime vuosina turhan paljon.

– Vaikka väkivalta ei ikinä ole hyvä, niin aiemmin jos toinen kaatui maahan niin se oli siinä. Nykyään hypitään päällä ja on astaloita tai muuta kättä pidempää.

Ollaan ja tehdään yhdessä!

Valitettavasti ongelmia alkaa olla jo aiempaa nuorempien keskuudessa ja porukka muovaa käyttäytymismoodia aika paljon, Patrik Himberg sanoo. Jos ryhmässä on parikin vähän vauhdikkaampaa kaveria niin touhu saattaa mennä hyvinkin villiksi, mutta jos he tulevat tänne nuorisotalolle yksittäisinä henkilöinä, niin on aika erilaisia, hän sanoo.

Noin kuukauden kestävä Anna mulle aikaa -kampanja alkoi 8.1. ja sen tarkoituksena on saada vanhemmat viettämään enemmän lastensa kanssa aikaa nimenomaan ja lasten ehdoilla. Tähän päästään lähtemällä avoimesti mukaan aktiviteetteihin, jotka ovat juuri lapsille mieleisiä, vaikka olisivatkin oman mukavuusalueen ulkopuolella.

Toivomuksena on saada mahdollisimman monen äidin ja isän ottamaan kiireiden keskellä edes hetken aikaa, ja viettäisi sen lapsen ehdoilla. Kuunnellen ja läsnä. Parhaimmassa tapauksessa perheet löytävän uusia tapoja viettää säännöllisesti aikaa yhdessä.

– Täällä nuorisotalolla oli aikanaan jossain vaiheessa kokki-iltoja, joita siviilityössään kokkina toimiva tuntityöntekijämme veti. Muistan aina sen yhden pojan kommentin kun tehtiin sushia, että “vitsi tämä on siistiä, kun te teette meidän kanssa kun kotona ei keretä ikinä tehdä yhdessä”. Tietenkin lämmitti, että se tuli tarpeeseen, mutta samaan aikaan sitä mietti, että eihän se hirveästi vaatisi, että tekisit just vaikka sen iskän kanssa. Mekin oltiin siinä kaikki miehiä ja poikia silloin. Sitä ajattelee miten pienestä se voi olla kiinni.

Kysymykseen, voiko lääke tosiaan olla niin yksinkertainen, Himberg hymähtää:

– Voi se! Perusruoanlaittohan on hauska juttu. Kysyt lapselta mitä haluat syödä, ja ehdota että se tehtäisiin yhdessä. Vaikka ehdotus olisi ihan vaan Saarioisten roiskeläppä niin senkin voi vaihtaa, että tehtäisiinkö oikeaa pizzaa yhdessä. Siinä saa helposti 2–3 tuntia yhdessä tekemistä ja päälle voi vaikka laittaa siihen leffakarkit ja katsoa vielä Netflixistä jonkun leffan. Se ei siis vaadi paljoa, ihan yksinkertainen tai arkinenkin asia riittää, kunhan tekee yhdessä.

Silfverbergin ehdotus puolestaan liittyy lasten jo olemassa oleviin harrastuksiin:

– Viimeksi puhuttiin palaverissa, että kun muksulla on treenejä, niin vanhemmat vaan droppaa hänet sinne ja lähtee itse pois. Sekin voisi olla kiva lapselle, jos vanhempi jäisikin paikalle katsomaan treenejä, jotta kun siellä tulee onnistumisen hetkiä, pääsisi heti vanhemman luokse kertomaan siitä riemusta.

Linkkejä
https://ankkuritoiminta.fi/

https://www.intory.fi/etsiva-nuorisotyo/

https://www.kauniainen.fi/kulttuuri-ja-vapaa- aika/nuoret/tukea-nuorelle/

https://www.kauniainen.fi/kulttuuri-ja-vapaa- aika/nuoret/nuorisotalo-ja-toiminta/

https://kauniaistenkouluyhdistys.fi

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *